Miten monesti me vain keskitymme pelkkään virheiden välttämiseen sen sijaan, että muistaisimme Jumalan olevan Isämme - ja me hänen lapsiaan. Jos ajattelemme itseämme vanhempiemme lapsena, tai omia lapsiamme meidän lapsinamme, niin emmehän mekään pelkkiä virheitä kyttää! Me näemme ja teemme niitä kyllä, mutta painopiste on vallan muualla: lapsi on meille rakas, ja me olemme rakkaita vanhemmillemne (se ainakin on yleisperiaate).
Samoin on Jumalan kanssa, joka on Isämme. Mutta jotenkin meidän on sitä mahdottoman vaikea uskoa, kun haluamme päteä ja olla rakastettavia kaikella mikä silmään näkyy, ja minkä olemme saavuttaneet, emmekä vain sillä perusteella, että olemme Isämme lapsia, joita Hän rakastaa! Siis rakastaa todella! Eihän Hän muuten olisi antanut vanhimman Poikansa - siis Jeesuksen - tulla meitä auttamaan.
Sanomme ehkä, että Isämme on kiivas Tuomari. Niin, on Hän sitäkin. Mutta ajatteleekohan maallisen tuomarin lapsi koko ajan, että isä häntä sillä perusteella sietää tai rakastaa, etten vain mitenkään tee virheitä?
Isoveljemme Jeesus sanoi, että "menkää ahtaasta portista sisälle..."* (Mielessäni näen sen nyt kuin puutarhan pikkuruisena porttina, sisäänkäyntinä lasten puutarhaan:)
Ahtaasta portista mahtuu lapsi.
Jeesus, isoveli, sanoi myös, että joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle.** (Ei suinkaan pääse, ei mahdu, jos vielä yrittää olla isompi kuin on, siitä pikkuisesta lasten portista mennessään.)
* "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät." Matt. 7:13
Tätä jaetta edelsi Jeesuksen sanat (jakeessa 11) siitä, kuinka Taivaallinen Isä osaa paljon ennemmin kuin me, antaa hyviä lahjoja lapsilleen.
** "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark. 10:16
Tätä jaetta edelsi kohtaus, jossa yritettiin estää lasten tuominen Jeesuksen luokse. Ja jäljessä seurasi se, että Jeesus otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä.❤️
Lapsen kasvaminen aikuiseksi merkitsee väistämättä virheitä...
Minun on itse ollut vaikea uskoa olevani Jumalalle rakas. Sitä tosiasiaa yhä vielä opettelen. Niistä kivuista tämä kirjoitus, jonka ensin vihkooni kirjoitin, sitten tänne.
Siunattua vuodenvaihdetta Sinulle! 🙏 Olet Jumalalle paljon rakkkaampi kuin itse käsitätkään! Sitä ei riittäisi kuvaamaan edes kaikki maailman sydänkuviot❤️❤️❤️ Joten laitan vain kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti