Yksikään ei ole unohtunut! Oma aamuni oli erikoinen. Heräsin turhan varhain, mikä ärsytti minua, koska en saanut enää unta. Sitten jostain syystä mieleni vaelsi Pomarkkuun, ja siellä ensiksi siihen kylään, jonne ensiksi siellä muutimme, eli Kiilholmaan. Muistelin siellä olevia ensimmäisiä kavereitani ja kylän ihmisiä. Sitten mieleni vaelsi myös kirkonkylään ja sen ihmisiin, kuin myös ympäristön kyliin. Tuttuja ihmisiä ajatellessani muistin monen olleen uskova. Heitä ajatellessa ei voinut unohtaa sitä tosiasiaa, että he olivat tietenkin aikanaan rukoilleet perheidensä ja sukujensa, naapureidensa, kyliensä ja paikkakuntansa puolesta. Tajusin siinä, että sillä ei voi olla olematta vaikutusta! Vaikka me emme välittömästi näkisikään, mitä rukouksemme vaikutaa, voi sillä olla hyvinkin kauaskantoiset seuraukset sukuihimme, kyliimme ja niihin ihmisiin, joita Jumalan eteen rukouksin tuomme. Emme saisi unohtaa sitä. Kirjoitan tuon varsinkin itselleni muistettavaksi asiaksi. Niinpä nyt tänä aamuna ajatusteni vaellellessa siellä kylissä ja ihmisiä muistellen, erityisesti tuntemiani uskovia muistellen, niin heidän suuri lukumääränsä hämmästytti minua. Ja minä kuitenkin tiedän vain murto-osan heistä, joita on ollut, ja on. Ja siinä samalla muistin heitä, ja nyt varsinkin heidän jälkipolviaan. Mikä siunaus se paikkakunnalle onkaan, että siellä on uskovia ihmisiä, jotka rukoilevat monien puolesta. Niitä rukouksia nousee monista suista ja sydämistä! Se on kuin rukouspeitto, joka kattaa suuren osan paikkakuntaa, ehkäpä koko paikkakunnan, eikä se voi olla ilman vaikutusta.
On sanottava vielä tämä. On sellaisia oikein ns. rukouksen ihmisiä, ja sitten on sellaisia kuin minä, joka kokee suurta puutetta siinä suhteessa. Ikäänkuin sitä pitäisi muka jotenkin mittailla, että kuinka paljon, ja kuinka isosti ja hyvin. Jeesus kuitenkin antoi itse esimerkin vaikuttavasta rukoilijasta, kun kertoi sen publikaanin rukouksesta, joka ei montaa sanaa sisältänyt. Ja kuten oli laita myös ristin ryövärin rukouksen. Rukous voikin siis olla vaikka vain huokaus Jumalan puoleen ja hän kuulee sen kyllä. Ei meidän käsketty monisanaisesti sanoja ladella. Ei meitä monisanaisuuden takia kuulla.
Tälle päivälle oli muuten käyttämässäni päivän sanassa merkattu luettavaksi mm. näitä jakeita:
"Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus tervehtivät Kolossan pyhiä, Kristukseen uskovia veljiä. Jumalan, meidän Isämme, armo ja rauha teille.
Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne. Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa. Tästä toivosta te kuulitte jo silloin, kun teille julistettiin totuuden sana, kun evankeliumi tuli luoksenne. Samalla tavoin kuin kaikkialla maailmassa se on teidänkin keskuudessanne kantanut hedelmää ja kasvanut siitä päivästä lähtien, jolloin saitte kuulla Jumalan armosta ja tulitte sen tuntemaan sellaisena kuin se todella on.
Epafras, jolta olette sen kuulleet, on rakas työtoverimme, joka uskollisesti palvelee Kristusta teidän hyväksenne. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta, jonka Henki on teissä synnyttänyt. Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että te eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.
Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakuntaan. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:1-14 KR-92
Me olemme varmaankin kaikki esirukouksen lapsia, vaikka emme itse tietäisi yhtäkään esi-isää tai äitiä, tai muuta ihmistä, joka olisi rukoillut puolestamme. Heitä on varmaankin silti ollut. Mutta vaikka ei olisikaan, onhan taivaassakin esirukoilija: Jeesus itse☝
Siunausta sinun päivääsi❤️
Minäkin olen huono rukoilija, mutta onneksi ne huokauksetkin kuullaan. Ja se on kyllä iso siunaus koko paikkakunnalle, mitä enemmän siellä on uskovia. Sen huomaa täälläkin missä asun.
VastaaPoistaOn se kyllä iso siunaus, vaikka sitä ei usein tule varmaan siltä kantilta ajateltua. Luulen että minulla tuo oli ensimmäinen kerta, kun sitä noin tajusin ajatella. Sitä on vain ikäänkuin jonain itsestäänselvyytenä pitänyt.
Poista