Kirjoitin tämän juttusen tänä aamuna, kun allaolevan matkakuvauksen lukeminen tuntui rohkaisevan minuakin. Siitä ajatuksia tuolla alempana sitten.
"Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: 'Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisimme välttäneet nämä vastukset ja vahingot.
Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat'.
Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme." Apostolien teot 27:20-26 KR-92
Olkaa rohkeilla mielin.
Toivo oli mennyt laivamatkalaisilta. Oltiin suuren ahdistuksen ja pelon vallassa. Oli vielä syyllisyyden tunnotkin siinä, kun tajuttiin, että olisi voitu välttää tämä ahdinko toisin toimimalla, neuvoista vaarin ottamalla.
Mutta sitten nousee esiin se mies, vanki, rohkaisevine sanoineen. Vaikka hänkin totesi sen, millä ahdinko olisi voitu välttää, ei hänen puheensa jäänyt siihen, vaan hän tahtoi rohkaista näitä syvästi uupuneita. Olihan hän itsekin sellainen. Mutta nyt hänellä oli sellaista sanottavaa, joka ei ollut peräisin häneltä itseltään. Hän oli saanut yöllä rohkaisevan, heitä kaikkia koskevan sanoman, että lahjana he kaikki tulisivat pelastumaan. Yksikään ei sillä matkalla hukkuisi. Ja niin siinä myös kävi, vaikka uhkia oli vielä matkassa.
Nimittäin yllä luetun osuuden jälkeen, laiva ajautui maata lähestyessään vielä karillekin ja sen perä alkoi hajota. Sotilaat aikoivat tappaa kaikki vangit, ettei vaan kukaan pääsisi karkuun. Mutta heidän päällikkönään ollut, (*Julius nimeltään), tahtoi pelastaa Paavalin, ja hänen myötään pelastuivat sitten kaikki muutkin vangit kuolemasta siinä. Kaikkien uimataitoisten käsketttiin hypätä ensin veteen, "ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin." Apt. 27:44
🌊💦⛴️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti