Jos se sittenkin koskisi ihan minuakin? Se Jeesuksen rohkaisu...

Luin tänä aamuna tämän, Matt. 5:1-12 KR-92:

Matt. 5:1-11 KR-92

Tuosta oli jäänyt puuttumaan jae 12, kun se oli eri sivulla: "Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä." Matt. 5:12 KR-92

Eikö Jeesus juuri vastaanotettavaksi tuonkin kaiken tuossa yllä puhunut; sille, joka kokee itsessään hengellistä köyhyyttä, murhetta, vanhurskauden puutetta, ynnä kaikkea muuta? 

Ei ollut tarkoitus, että me vain rupeaisimme kursailemaan, että "enhän minä nyt toki voi ottaa", "jollekin muulle se varmaan on", "...en täytä mittaa...", ja näin emme uskalla ottaa vastaan annettua, vaan kursaillaan tässäkin kuin jossain kahvipöydässä, että arvokkaimmat ensin! Mutta kuka käski tässä ruveta mittaa esiin ottamaan? Ei Jeesus ainakaan, vaan hänhän nimenomaan tahtoi lohduttaa ja rohkaista heikkoja ja alamittaisia, jne. Ota sinäkin siitä lohdutuksesta osasi, sinulle se on tarkoitettu...

En tiedä miten se nyt tänä aamuna tulikin nähtyä tuo siinä valossa, että itsekin voisin siitä rohjeta ottaa.  Yleensä varmaan aika laput silmillä olen sen läpi lukaissut, ikäänkuin se joillekin paremmille ja pyhemmille olisi kuitenkin tarkoitettu. Voi meitä, maahan painettuja, jotka emme uskalla edes auttajaamme uskoa ja hänen käteensä tarttua.

Hänen valoaan sinun päiväsi☀️🙂♥️

"... me kainoja ollaan ja pieniä vaan, mut Luoja ei unhoita kukkiakaan..."🌱  (lapsuuden laulusta mieleen jäänyt)