"Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa.
Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy." 1. Piet. 4:12-13 KR-92
Jäin luettuani miettimään Pietaria, että kuinka hän tässä kehoittaa toisia jopa iloitsemaan kärsimyksistä...!? Kun ajatus kärsimyksestä tuntuu itsestä niin vastenmieliseltä. Ja Pietari itsekin kaihtoi sitä aikanaan?!
Mutta paljonhan oli Pietarin elämässä tapahtunut. Ennen kieltämistä oli Jeesus jo kaiken tiennyt ja ennustanut, että "...sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani..." Matteus 16:18
Luuk. 22:54-62. Siinä Pietari kieltää Jeesuksen. Peräti kolme kertaa, niinkuin Jeesus oli ennalta sanonut. Ja kun se oli tapahtunut: "Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Ja hän meni ulos ja itki katkerasti." Luuk. 22:61-62 KR-92
Jeesuksen ylösnousun jälkeen Pietarilla sitten oli, kun Pyhä Henki oli jo annettu heille, sekin kokemus, että hän vankilassa oli. Ja sieltä hänet vapautti enkeli. Mutta perimätieto kertoo, että aikanaan Pietari kuoli marttyyrikuoleman itsekin. Kärsimys oli hänelle tuttua. Ei hän olisi voinut muuten muita siten kehoittaa, kuin alun jakeessa oli.
"Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mitä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon..." 2. Piet. 1:3 KR-92
Apt. 4:8: "Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä..." puhui rohkeasti!
------
Kun aamulla olin vihkoon noita kirjoitellut, tuli mieleen, että voisi Pietarin elämästä etsiä tapahtumia. Mutta se kuitenkin jäi tekemättä. No illalla sitten ajankulukseni selasin aiemmin käyttämiäni paria Raamattua, joiden välissä on kaikenlaisia lappusia. Ja kas, siellähän oli pari paperia, joihin olin sitä tehnytkin jo aiemmin, eli v. 2019.
Vielä löytyisi Pietarin elämästä lisää tapahtumia. Homma lie jäänyt minulta kesken silloin aikanaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti