Jeesus, sinä tiedät mitä minä olen jo tänä aamuna ehtinyt miettiä. Jo ennen ylösnousua ajattelin sitä, että olen kuin pelokas lapsi. Lapsi, joka kaipaa sitä, että isä (tai äiti) ottaisi syliin ja lohduttaisi. Niinkuin vanhemmilla on tapana pienten lasten kanssa. Kysyisi, mikä minulla on, mikä huolestuttaa, mikä pelottaa, ja lapsi kertoo, ehkä itkunsa itkee. Tekee kaiken siinä isän sylissä. Ja mitä isä tekee? Sulkee lapsensa vielä hellemmin syliinsä, keinuttaa, pyyhkii kyyneleet, katsoo silmiin lasta, rakkaus omissa silmissään; rauhoittava katse ja kosketus, puhuu rauhoittavasti. Sanoo, ettei lapsen tarvitse olla huolissaan; se mitä hän pelkää, ja mikä tuntuu ikävältä, ei ole kuitenkaan mitään pahaa, vaan lapsi saa rauhoittua, ei mitään hätää. Isä pitää huolen.♡ Lapsi ilahtuu suunnattomasti, pelon taakka on poissa. Niinpä hän innostuneena halaa isiään, nauraa ja alkaa kertoa iloisia asioitaan. Ja jatkaa kohta leikkejään, Isän silmien iloksi.
Jotain sellaista kaipaan minäkin, että minullekin vakuutetaan, sylissä pitäen, ettei minun tarvitse olla huolissani; Isä pitää huolen minusta.
Isä on lähellä, mutta en havaitse häntä, vaan kiljun jossain nurkassa peloissani, kun pelkään aina niin pimeää ja haamuja...
Rukous: Puhalla pois pipit ja pelot!
"Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi:
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Luuk. 18:16-17
Onpa ihana ja lohdullinen teksti, kiitos tästä! ❤️ Niinhän sitä itsekin on pieni ja pelokas ja kaipaa Isän lohdutusta, juuri tuollaista syliä ja rauhoittavia sanoja ❤️
VastaaPoista❤️ Niinpä, minä ainakin melkoisen usein tarvitsen kaikenlaisia rohkaisevia sanoja. Ja niitä sitten mielelläni toisillekin jaan❤️
Poista