Tahdon rohkaista sinua, sillä koen sitä itsekin. Ahdistusta Sanan ääressä voi tulla vaikkapa lukiessa Johanneksen 1. kirjettä; luku 3:4-10; jossa sanotaan mm. ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, ei voi tehdä... No, kuitenkin sitä itsessämme huomaamme, vaikka Jeesuksen omiksi olemme tunnustautuneet ja hänessä tahdomme pysyä.
Mitäs nyt sitten?
Rohkaisu on ensiksi se, minkä Johanneskin sanoi, että Jumala meidät täydellisesti tuntee.
Mutta sitten myös se, mikä eräissä Raamatunkäännöksissä oli selityksenä näihin jakeisiin. Näistä kyseessä olevista jakeista sanottiin, että alkukielen (kreikan) sana/sanamuodot viittaavat jatkuvaan tekemiseen, sekä irtisanoutumiseen ja kapinaan Jumalaa vastaan, jatkuvaan synnissä elämiseen. Mutta emmehän me sellaista tahdo? Vaikka kamppailemme monellakin rintamalla jatkuvasti heikkouksiamme vastaan, ja usein tappioita kokien.
Selityksissä sanottiin vielä sekin, ettei niitä jakeita ole tarkoitettu sellaiselle, joka oman heikkoutensa kanssa kamppailee.
"... jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:20 ♥️
Juuri tänä aamuna törmäsin siihen kipuun aamun jakeita lukiessani, kun luin Johanneksen 1. kirjettä ja luvusta 3, jakeita 4-10 muun muassa.
Niinhän se on, että noilla sanoilla Johannes tarkoittaa jatkuvaa ja tahallista synnissä pysymistä. Synnittömiä ihmisiä ei ole olemassakaan, ei edes uskovaisissa, mutta Jeesus onkin kaikkien ihmisten Vapahtaja, varsinkin uskovien. Armoa täällä tarvitaan loppuun asti ja armo riittää!
VastaaPoistaOnneksi se tosiaan riittää, siinä ei ole niukkuutta:)
Poista