"...koko sen talon...". Sehän merkitsi sitten sitä, ne alakerroksissa olevatkin pääsivät osallisiksi... Ja se on mahtavaa! Olipa se yllätys heille, vielä isompi varmaan heille, kuin niille yläkerroksen huoneessa oleville. Nämä alakerroksissa olevathan olivat varmaan ihan arkisissa hommissaan.
"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat." Apt. 2:2 KR-92
---
Kumpikikohan se sitten lienee ollut, se oikea sana kääntää tuo kohta, sillä toiset käännökset puhuvat huoneesta, toiset talosta? Sitä en tiedä. Mutta minua nyt kuitenkin ilahdutti ajatus, että koko talon, koko rakennuksen väki, olisi saanut iloita siitä kokemuksesta, eikä ketään olisi jätetty siitä pois...
"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3
Kiinnostava näkökulma! En olekaan tullut ajatelleeksi tuota. Myös ihana jae ja kauniit kuvat ❤️
VastaaPoistaMietin aamulla, että mistähän minä sen jakeen äsken oikein luinkaan... Enkä siinä sitä saanut heti päähäni, kun saatan päivän mittaan lukaista jonkun sieltä, toisen täältä. No mutta, sepä selvisi päivä"torkuilla", (vaikka en edes lopulta torkkunut, vaikka aikomus oli:). Taaskin oli kyseessä kirja, äskettäinen kirppislöyt... eikun kirjaston vaihtopisteestä se olikin: Toivon siivin/Matti Sihvonen/Sley 2004. Tosi hyvä hartauskirja! Sitä on Lieksan ev.lut.srk jakanut joillekin synttärimuistamisina (oli lappunen vielä kirjassa kiinni).
Poista