"Erääsä kaupungissa oli tuomari,
joka ei pelännyt Jumalaa
eikä hävennyt ihmisiä.
Siinä kaupungissa oli leskivaimo,
joka vähän väliä tuli hänen luokseen pyytämään:
'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
Pitkään aikaan tuomari ei siihen suostunut.
Mutta sitten hän sanoi mielessään:
'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa,
minä autan hänet oikeuteensa,
ettei hän lopulta kävisi silmilleni'.
Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen,
jotka yötä päivää huutavat häntä avuksi,
ja viivyttäisikö hän heiltä apuaan?
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.
Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Luukas 18:1-8 JKR
Tästä Jeesuksen vertauksesta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtää vähän ajatuksia herättävästi. Hän sanoi, että kuinka ristiriitaiselta se tuntuu, että kun sanotaaan sielun rukoilevan aina ja on väsymäisillään, yötä päivää apua huutaen, mutta Jumalasta sanotaan, että hän ei viivytä apuaan, ja toimittaa oikeuden pian. Ja sitten Wislöff sanoo:
"Sellainen on Jumala. Hän palaa auttamisen halusta. Mutta toisinaan hänen täytyy odottaa. Ehkäpä hän siitä kärsii enemmän kuin rukoileva sielu. Mutta ole varma siitä: niin pian, kuin hän voi, kun aika on tullut, kun odotusaika on opetttanut sinulle sen, mitä sinun tuli oppia, on hän toimittava sinulle oikeuden. Ei hän viivytä sinulta apuansa. Rakas sielu: rukoile äläkä väsy!" Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän
Minua puhutteli tämä tänään. Antoi ikäänkuin taas vähän virikettä siihen, että kannattaa rukoilla, vaikka mitään ei näyttäisi tapahtuvankaan.
Siunattua sunnuntaita sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti