Usein arvokas asemamme on meiltä aivan unohduksissa. Tänä aamuna minua havahdutti sitä ajattelemaan nuo alleviivatut kohdat. Arvollinen asemammehan tulevina taivaan kansalaisina tietysti perustuu täysin siihen, mitä Jeesus puolestamme teki, eikä meidän onnistumisiimme.
Ja vähän aiemmin oli mieleeni tullut ajatuksia rukoilemisesta. Usein puhumme varmaan rukoillessamme kuin puhuisimme yksinpuhelua, ikäänkuin ketään kuulijaa ei olisikaan. Saatamme puhua asiaamme, pientä tai isoa - ja unohtaa, että paikalla todella on kuulemassa Hän, joka voi meitä myös auttaa! Ei meidän tarvitse odottaa, että rukouksemme kiitää pitkät ajat jonnekin kauas avaruuksiin, kunnes se vihdoin tulee kuulluksi. Se kuullaan heti, kun se esitetään. Ja jo sitä ennen Hän sen tietää.
"Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä." 1 Joh. 5:14
Siunattua, levollista päivää sinulle!
Kiitos näistä sanoista ja hyvästä muistutuksesta. Siunattua sunnuntaita Sinulle! <3
VastaaPoistaKiitos Piipe:)
PoistaOnpa tosiaan ihania ajatuksia noissa jakeissa! En ole koskaan pysähtynyt lukemaan noista jakeista muuta kuin tuon, ettei sitten enää mennä naimisiin. On sitä välillä niin sokea! On ihanaa ajatella, että meidät katsotaan arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan, että olemme ylösnousemuksen lapsia ja että sitten emme enää voi kuolla! ❤
VastaaPoistaMutta kun mulla on ollut aivan samaa sokeus! Mutta nyt kun olen lueskellut Uutta Testamenttia ja sen lukuohjelman mukaan, joka siinä on, niin ne luettavat osuudet on yleensä noin puolen luvun mittaisia. Kun on vähän luettavaa, niin siinä ei tule posotettua kovaa vauhtia vain tuttua tekstiä läpi. Ihan yllättyy, että "ai tuommoistakin tässä on":)
Poista