Paljon tai vähän

Ajattelin kalenteria katsellessani, että lasten lomaa on jäljellä  "enää vain sen verran jäljellä... " Mutta kohta tuli mieleeni ihan toisenlainen ajatus; että jokainen päivä tuo lähemmäksi myös Kodin! Vaikka olisi kuinka ihana levähdyspaikka tien varrella, ei siihen voi jäädä asumaan. Kotimatkalla ne tympeätkin paikat on ohitettava, jotka matka edistyy ja päästään määränpäähän, kotiin Isän luo! 

"Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:

 "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! 

Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa,

 ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, 

eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua

 eikä kipua ole enää oleva,

 sillä kaikki entinen on mennyt." 

Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."

 Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." 

Ilm. 21:3-5

Yritetään pitää määränpää mielessä - ollaan sitten levähdyspaikalla tai niissä vaikeimmissa paikoissa. Joka päivä määränpää on entistä lähempänä! Emmehän itsekukin kohdallamme edes tiedä, onko matkaa paljon, vaiko vain vähän jäljellä.

"Joka uhraa kiitosta. se kunnioittaa minua. Joka pysyy oikealla tiellä,

 saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa."

 Ps. 50:23 KR -92

---

Siitä lasten lomasta vielä. Sitähän on yhä melkein puolet jäljellä...  Ja voin ajatella niinkin, että "Ihanaa,  tytär tulee kohta kotiin pitkältä matkaltaan!"  Kuten onkin tulossa, jo ennen loman loppumista:) Ja lippukin on jo hankittuna. Tämän jutun kuvat onkin muuten juuri hänen ottamiaan viime kesän matkallamme.