Ei muuta odoteta - vain sinua itseäsi.

En toivo sinulta lahjaa, en edes korttia. En toivo soittoa, en onnittelulaulua enkä juhlapuheita. En odota kukkia, en juhlallisuuksia. Kaikki nuo ovat ihan kivoja kylläkin, mutta on jotakin, joka on paljon enemmän kuin nuo. Odotan vain sitä, että saan sinut lähelleni. Vaikka vain olisit siinä, vaikka et juuri nyt välittäisi puhua mitään edes. Kunhan olet vain siinä, jotta saan nähdä sinut lähelläni.

Niin ajattelee vanhempi. Isä tai äiti. Niin varmaan Jumalakin meistä. Haluaa meidät lähelleen, vaikka emme edes olisi puhetuulella - tai millään muullakaan tuulella. Mutta me emme millään tahdo käsittää sitä, että ei meillä tarvitse olla mitään lahjuksia, ei mitään tuotavaa. Kunhan vain itse tulemme.

Jeesus, meidän isoveljemme, sanoi menevänsä jonnekin ja hakevansa toiset myöhemmin.

"...että tekin olisitte siellä, missä minä olen." -sanoi Jeesus, isoveljemme. (Joh. 14:3)

Joku kysyi, minne hän oikein on menossa?

"...minä menen Isän tykö" Joh. 14:12

Sinne todellakin kaivataan meitä. Ja ilo on suuri jokaisesta, joka on sinne tulossa. Juhlavaatteistakaan ei tarvitse huolta kantaa, sillä Isällä on runsaat varastot. Hän antaa kullekin sopivaa ylle.

"Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Luuk. 15:32

 Isovelljemme Jeesus kertoo Isän suhtautumisesta kotiin palaavaan. Luuk. 15:10-32