Miksi on niin paljon sellaista (tunnetta, kokemusta) että on ikäänkuin yksin niiden omien pelkojen kanssa? Vaikka lukisi jotain Sanastasi, ja osaisi ottaakin sen luetun kohdan sillä hetkellä niin, että se on hyvä ja rohkaiseva, niin hetken päästä se sama yksinäisyyden tunne palaa siinä hiljaisuudessa (johon myös ulkoiset olosuhteet vaikuttaa).
Missä olet? Miksi et puhu? Miksi toiset saavat (ainakin kuvitelmissani) olla ikäänkuin jatkuvassa ylistyksen, ilon ja voiman valituksessa?
Mieleeni tulee: "...voimavaikutukset ovat moninaiset...", (1. Kor. 12:6).
Onko niin, että se hiljaisuuden ja yksinäisyyden kokeminen ja varsinkin kestäminenkin on osa voimasi kokemista?
Sinä lupasit olla kanssanne aina. Sen täytyy siis olla totta. Mutta miksi et puhu? Onko niin, että olen osoittanut enemmän halua olla itsekseni? Vai tahdotko kasvattaa minua luottamaan sinuun, vaikka ei ollakaan jatkuvasti äänessä? Kuin sokea, jonka lähellä on joku tuttu - mutta ei kovin puhelias?
Tahtoisin kuitenkin pelkojeni keskellä tuntea kosketuksesi - kuin lämpimän käden, joka kertoo, sanoittakin, että Sinä olet siinä. Tahtoisin myös kuulla äänesi sanovan: Ei mitään hätää. Minä olen tässä. Minä autan sinua. Minä olen kanssasi joka hetki.
Mutta sanoithan Sinä: "... olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20).
Et poistu välillä minnekään.
En minä tiedä, mitä kaikkea Pyhä Henki voi vaikuttaa, mutta ainakin näin:
"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama." 1. Kor. 12:4-6
"Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1. Kor. 12:3
"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:7-11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti