"Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista." Luuk. 23:52 KR-92
Mennä nyt valloittajan puheille ja pyytää kuolemaantuomitun ruumista! Eikö siinä asettanut itsensäkin vaaraan; epäilyksen alaiseksi, että kuluu siihen samaan porukkaan! Ja niinhän hän itseasiassa kuuluikin, Jeesuksen seuraajiin, vaikka ei opetuslasten joukossa ollutkaan.
Mutta hän oli osoittanut rohkeutensa jo siinä, että oli arvovaltaisena neuvoston jäsenenä uskaltanut olla eri mieltä, eikä ollut osallistunut siihen päätökseen, että Jeesukselle annetaan kuolemantuomio. Se oli rohkeaa vastavirtaan uimista yleistä mielipidettä vastaan! Olihan jopa tavan kansa yllytetty vaatimaan sitä.
"Muuan neuvoston jäsen, Joosef ... ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa." Luuk. 23:50-51 KR-92
Ehkä Arimatian Joosefia pelottikin. Mutta silti hän teki sen, minkä näki oikeaksi. Hän ei tiennyt, mitä hänen eri mieltä olemisistaan, ja tekemisistään, seuraisi, hänen oman kansansa taholta; hänen "työtoveriensa" - eli neuvoston jäsenten taholta. Ja sitten oma lukunsa oli se valloittajiin kuuluvan päämiehen, eli roomalaisen maaherran, eteen meneminen, ilman "virallista" valtuutusta. Hän oli kahden tulen välissä.
Mitähän lienee Joosefille tapahtunut kaiken tämän jälkeen? Mutta ainakin hän sai suuresti iloita olemisestaan Jeesuksen joukoissa sinä hetkenä, kun hänelle valkeni se, että JEESUS OLI NOUSSUT YLÖS!
---
Sehän oli Joosefin itselleen hakkauttama hauta. Haudattiinkohan hänet siihen sitten joskus?
Piirsin jutun kirjoittamisen jälkeen pienen kuvankin siitä, mitä haudan luona tapahtuu. Se on nähtävissä tästä:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/aamun-piirros.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti