Mietin tänä aamuna varsinkin tuota pelolla ja vavistuksella ahkeroimista, joka vielä liitetään pelastukseen, mitä se oikein tarkoittaa? Kun pelastus kuitenkin on lahja, jonka Jeesus meille hankki? Voisiko se olla sitä samaa, kun Paavali puhuu palkinnon tavoittelemisesta. Kilpailussa kaikki huomio on siinä maaliin pääsemisessä. Ei jätetä tätä "kisaa" kesken, vaikka kulku kävisi kovin vaivalloisestikin, sillä kaikki perille tulleet saavat ruhtinaallisen palkinnnon!
"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:12-14
Paavali puhuu kilparadalla juoksemisesta myös kohdassa: 1. Kor. 9:23-27
Vielä minulle tuli mieleen tuosta moitteettomina, puhtaina ja tahrattomina olemisesta, kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja. Hän sanoi silloin opetuslapsilleen: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat..." Joh. 13:10
En ole mikään raamatunselittäjä, joten mietteeni ovat mitä ovat. Ajatukset jää vajaaaksi, tieto on vajaata, samoin ihmisen haluaminen ja tekemiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti