Autio tie

Luin eilen illalla taas yhden luvun siitä  H. E. Wislöffin "Lupausten tähtitaivas" - kirjasta. Luvun nimi oli: "Kun tie on autio". Siinä oli siitä, kuinka Jumala käski Filippuksen lähteä autiolle tielle. Kirjassa kerrotaan, että se siis kesken muiden hommien.

Siinä saattoi kirjan mukaan olla kaksikin syytä. Voi olla, että  Filippuksen itsensäkin tähden. Hiljaisuus saattoi olla hänelle hyväksi.

Mutta "oli toinenkin syy. Autiolla tiellä oli ihminen, joka tarvitsi häntä. Jumala näki miehen, joka oli hengellisessä hädässä ja tarvitsi apua."

Se oli puhuttelevaa. Joskus meilläkin voi olla edessä autio tie, emmekä käsitä, miksi meidät on sille ohjattu.

Ollapa meillä silloin avoimet silmät. Ja se mieli, että jotain Jumalalla on silloin mielessä... Joko meidän itsemme - tai jonkun toisen tähden.

Siunattua sunnuntaita sinulle - (tai mitä muuta päivää tahansa, jolloin tätä ehkä luet) ☀️

"Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio." Apt. 8:26