Muistiinmerkintöjä

Lueskelin tässä muutama päivä sitten vanhaa lapsuusaikaista päiväkirjaani.  Se toi monia unohtuneita asioita mieleen, joista jotkut olivat viihdyttäviä, toiset surullisia. Löytyipä sieltä jokunen hyödyllinenkin tieto. Mutta... se paljasti myös ruman puolen, sillä olin käyttänyt jostakin ihmisestä, josta en silloin yhtään pitänyt, hyvin rumaa nimitystä. En lainkaan muistanut moista. Mielikuvanihan oli kiltistä tytöstä... Mitä nyt pientä jekkua yms. joskus...

Mitähän tapahtuisi, jos Jumala levittäisi omat - täydelliset ja oikeat - muistiinpanonsa meidän elämästämme nähtäväksemme?  Se olisi varmaan järkyttävä kokemus meille.  On varmaan suurta armoa, ettei hän salli meidän muistaa kaikkea. Pahojen tekojen muistot voisivat musertaa meidät. "Hyvien" tekemistemme muistaminen puolestaan voisi tehdä meidät leuhkaksi. Sitäpaitsi, muistimmekin on synnin tahraama. Näemme usein asiat itsellemme edullisessa valossa. Ja toisinaan synkässä myös.  

Monet tapahtumat ja tekemiset näyttävät Jumalan näkökulmasta katsoen erilaiselta, kenties jopa päinvastaiselta, kuin millaisena me ne näemme. Ikävät kokemukset saattoivat saadakin aikaan jotain hyvää. Ja hyvästä saattoikin tulla parhaan vihollinen. Hän näkee, mitä mikäkin asia omassa elämässämme tai jonkun muun elämässä vaikuttaa. Hän rakastaa meitä ja toimii kaikessa meidän parhaaksemme, vaikka me käsitämme siitä niin vähän...

Ei oman ymmärryksen varaan

Minua ilahdutti eilen ikävien ajatusten vaivaamana jääkaappimme ovessa olevan Tiekirkko-kortin jae. Se oli Sananlaskuista luvusta 3 jakeet 5-6, uudemman käännöksen mukaan. Useimmiten tykkään käyttää vanhempaa käännöstä, mutta tällä kertaa laitoin jakeet kortissa olevien mukaisesti. Tuo tiekuva on meiltä viime kesältä. Juuri hiekoitettu tie... vain muutamia auton- ja jalanjälkiä siinä.

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien."

"Förtrösta på Herren av hela ditt hjärta och lita inte till ditt eget förstånd. Tänk på honom var du än går, så skall han jämna vägen för dig."

Sisäinen konsertti

Mielessäni on eilisillasta asti soinut pätkiä eräästä laulusta. Minun piti katsoa oikein sen sanat nyt, mutta löysin  vain vanhemman kirjan, jossa sanat eivät ole samanlaiset kuin  mielessäni soivassa versiossa. Se lienee uudempaa sanoitusta, joka minulla on "soitossa" nyt.

... Nyt oma Herran olla mä saan, sieluni kiitosta on tulvillaan. ...Enkelit ensin julisti sen, sanoman rauhan ja rakkauden... Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti... Seurassa kuljen nyt Jeesuksen, hänessä onnen sain taivaallisen... Katson ja ootan tuloansa, kätketty olen armossansa...

Lauluhan on Siunattu varmuus. Antaa vain tämän soida päässä! Mikäs sen parempaa sisäistä musiikkia olisi. Aina ei soi näin hyvä laulu. En tiedä mistä se nyt tuli "levylautaselle",  kun en ole sitä hetkeen mielestäni kuunnellutkaan. Lienee hyvä, että kiitoslaulu edes mielessä soi, vaikka ei muuten niin kiitosmielellä olisikaan. Kiitoksen aihetta meillä olisi tietysti aina, vaikka ei siltä aina tunnu eikä kiitosmielialaa ole.

Pimeän kätköistä

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:3

"Och jag skall giva dig dolda skatter och bortgömda rikedomar, för att du  må förnimma, att jag, HERREN, är den som har kallat dig vid ditt namn, jag, Israels Gud."  Jes. 45:3

Kun epäusko raakkuu olkapäillä

Kun olin lapsi, meillä oli varis. Se oli mukava istuessaan joskus olkapäillä. Mukava ei sensijaan ole epäusko, joka olalla istuessaan "huutelee" vähän väliä omia kommenttejaan. Ajattelen sen joskus ikäänkuin varikseksi, joka istuu olkapäillä. Se voi viedä joskus jopa herneet palosta...

Sellaisina epäuskon ja masennuksen hetkinä on hyvä jos löytää jotain vahvistavaa. Minulla on muistissa joitakin raamatunkohtia jotka minua rohkaisevat. Joitakin olen laittanut paperille muistiinkin. Yksi sellainen on Psalmi 139:16:

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut:"

Koko Psalmi on rohkaiseva.  Siellä on myös seuraava sanat:

"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät, sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,  ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut."  Psalmi 139:2-3

Näkymättömät auttajat

Aamuni ovat nykyisin jotenkin vaikeita. Heti herättyä ikävät ajatukset hyökkäävät mieleen. Tänä aamuna jälleen pyysin yksinkertaisesti, että Herra auttaisi. Sitä tehdessäni menin samalla katsomaan mitä Wislöffin rukouskirjani minulle antaisi. Siellä oli otsikkona Näkymättömät auttajat. Se jo puhutteli ja sen jatkona ollut jae, joka on minua ihastuttanut ennenkin:

 "Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä."

                                                                                                                     2 Kun. 6:17

Tuo jae liittyy kertomukseen, joka löytyy Raamatusta kohdasta 2 Kuningasten kirja luku 6. Siinä Aramin kuningas aikoi ottaa profeetta Elisan kiinni. Siinä tarkoituksessa hän oli piirittänyt hevosineen ja vaunuineen kaupungin, jossa Elisan tiedettiin olevan. Sitten eräänä aamuna Elisan palvelija nousee varhain aamulla ja menee ulos. Hän näkee kauhukseen sotajoukon vaunuineen kaupunkia piirittämässä ja sanoo:  "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?".  Profeetta Elisa vain toteaa rauhallisesti, että "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa."   Ja sitten tapahtui se, että Elisa rukoili, että palvelija näkisi. Ja hän todella näki - vuoren täynnä tulisia hevosia ja vaunuja! Ei ihme, että Elisa oli pysynyt rauhallisena. Ja varmasti palvelijakin rauhoittui.

Meilläkin on apumme, vaikka ei aina näkyvissä olekaan.

Minkä Jumala lupaa - sen hän pitää

Katselimme eilen illalla elokuvaa Aabraham - matka luvattuun maahan. Se oli meillä lainassa kirjastosta. Vaikka siinäkin on monien raamattuaiheisten elokuvien tapaan hieman muutettu joitakin tapahtumia, niin tämä on kuitenkin sellainen, jonka omaankin hyllyyni haluaisin joskus.

Aabraham on mainittava henkilö raamatussa juuri sen tähden, että hän uskoi lupauksen. Se ei silti tarkoita, että hänen elämänsä olisi ollut helppoa. Vaikka hän uskoi Jumalan lupauksen, joka oli hänen kohdallaan perillisen saaminen, hän toimi siten kuin tuota Jumalan lupausta olisi pitänyt avittaa itse. Hän sai  toimintansa tuloksena pojan - Ismaelin - joka ei kuitenkaan ollut se Jumalan tarkoittama perillinen. Tuo luvattu oli syntyvä Saarasta, hänen vaimostaan. Ja niin todella tapahtui, vaikka inhimillisesti katsoen heidän aikansa lapsen saamiseen oli jo ohi.

Minkä Jumala lupaa - sen hän on voimallinen myös pitämään.

Meidän edestämme tehty

Loppianen oli eilen, joten tähän sopii vielä laittaa linkki kirjoitukseen, joka oli jouluaattona blogissa Vintage-ChristmasFlower.  Kirjoituksen nimi on Maailman valo. Siinä on sanottu, mitä meidän edestämme tehtiin ja miksi.

Pilvien takana taivas

Ihminen odottaa huoletonta päivää ja joskus sellainen valonsäde osuu kohdalle. Yleensä  ei kestä pitkään, kun joku "pilvi" taas laskeutuu pimittämään auringon. Joskus pilvipeite voi olla niin paksu, ja kestää niin pitkään, että luulee sen siinä ikuisesti olevan...

Toisinaan saa nauttia rauhallisista päivistä pidempään. Sitä toivoo etteivät ne milloinkaan muuttuisi. Kuitenkin jokin päivä tuo ne murheen ja vaivan ikävät pilvet taas taivaalle. Välillä isot, ja toisinaan paljon pieniä pilviä purjehtii näkökentässämme. Kaikkein synkeintä on katsella mustia, uhkaavan näköisiä "ukkospilviä". Silloin tuntuu ettei aurinkoa ole olemassakaan. Ja kumminkin se on. Aina pilvien jälkeen koittaa auringon aika - ennemmin tai myöhemmin.

---

Ja lopulta on sen ikuisen valon aika... Sen valon rinnalla aurinkokin väistyy. Ei ole enää yötä eikä mitään kirousta ole enää.  Ilmestyskirjan luku 22 jakeet 1 - 5 kertoo siitä.

Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä

"Nöyrykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän  ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen". Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastuskaaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen."   1 Piet. 5:6-11

Jumalan työkaluina

Jos minä menen tuonne varastoon, jossa isännän työkaluja on, niin siellä on monta sellaista kapistusta, joita en ole käytössä nähnyt. Ja joistakin ei ole harmaata aavistustakaan mitä niillä tehdään. Mutta ei se silti tarkoita, että ne turhia olisivat. Useimmin käytettävät ovatkin  helposti saatavilla. Siis sellaiset kuin vaikkapa saha, vasara ja mitta. Mutta kun ei niillä kaikki hommat hoidu. Erikoistyökaluja tarvitaan harvemmin.

Olipa meillä ulkovalaisimesta mennyt lamppu rikki. Rikkimenneen lampun kanta oli jäänyt valaisimeen ja sitä ei meinannut saada sieltä millään. Ei tavallisilla tongeilla tehnyt siinä asiassa mitään. Kapeakärkiset tongit oli se,  joilla lampunkanta vihdoin saatiin irti.

Joka hommaan on oma parhaiten soveltuva työkalunsa ja toisia tarvitaan tosi harvoin. Varastossa odottavat vuoroansa. Käyttötarpeen tullessa jotkut  kuitenkin  ovat ihan korvaamattomia. Ei kannata vasaran leuhkia peltisaksille omaa erinomaisuuttaan jatkuvassa käytössä... Vasara ei pysty peltisaksien hommaan. Eikä nuppineulojen kannata marmattaa neulatyynyn lekottelusta... Missähän ne neulat mahtaakaan levätä...

---

Omistan tämän tekstin rakkaalle isännälle! Hän selitti eilenillalla tuota lampunkantaprojektia ja mietti sitä, kuinka oikea työkalu tarvitaan joka hommaan ja kuinka harvoin toiset niistä ovat käytössä.