Mielessäni on eilisillasta asti soinut pätkiä eräästä laulusta. Minun piti katsoa oikein sen sanat nyt, mutta löysin vain vanhemman kirjan, jossa sanat eivät ole samanlaiset kuin mielessäni soivassa versiossa. Se lienee uudempaa sanoitusta, joka minulla on "soitossa" nyt.
... Nyt oma Herran olla mä saan, sieluni kiitosta on tulvillaan. ...Enkelit ensin julisti sen, sanoman rauhan ja rakkauden... Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti... Seurassa kuljen nyt Jeesuksen, hänessä onnen sain taivaallisen... Katson ja ootan tuloansa, kätketty olen armossansa...
Lauluhan on Siunattu varmuus. Antaa vain tämän soida päässä! Mikäs sen parempaa sisäistä musiikkia olisi. Aina ei soi näin hyvä laulu. En tiedä mistä se nyt tuli "levylautaselle", kun en ole sitä hetkeen mielestäni kuunnellutkaan. Lienee hyvä, että kiitoslaulu edes mielessä soi, vaikka ei muuten niin kiitosmielellä olisikaan. Kiitoksen aihetta meillä olisi tietysti aina, vaikka ei siltä aina tunnu eikä kiitosmielialaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti