Kun olin lapsi, meillä oli varis. Se oli mukava istuessaan joskus olkapäillä. Mukava ei sensijaan ole epäusko, joka olalla istuessaan "huutelee" vähän väliä omia kommenttejaan. Ajattelen sen joskus ikäänkuin varikseksi, joka istuu olkapäillä. Se voi viedä joskus jopa herneet palosta...
Sellaisina epäuskon ja masennuksen hetkinä on hyvä jos löytää jotain vahvistavaa. Minulla on muistissa joitakin raamatunkohtia jotka minua rohkaisevat. Joitakin olen laittanut paperille muistiinkin. Yksi sellainen on Psalmi 139:16:
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut:"
Koko Psalmi on rohkaiseva. Siellä on myös seuraava sanat:
"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät, sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut." Psalmi 139:2-3
Kun menetin lapseni, luin sairaalassa psalmia 139. Jakeet 11 - 16 ne lohduttivat ja antoivat voimaa.
VastaaPoistaTämän psalmin ne jakeet onkin olleet juuri sopivat niihin hetkiin! Katsoin äsken ne jakeet...
VastaaPoista