Jos minä menen tuonne varastoon, jossa isännän työkaluja on, niin siellä on monta sellaista kapistusta, joita en ole käytössä nähnyt. Ja joistakin ei ole harmaata aavistustakaan mitä niillä tehdään. Mutta ei se silti tarkoita, että ne turhia olisivat. Useimmin käytettävät ovatkin helposti saatavilla. Siis sellaiset kuin vaikkapa saha, vasara ja mitta. Mutta kun ei niillä kaikki hommat hoidu. Erikoistyökaluja tarvitaan harvemmin.
Olipa meillä ulkovalaisimesta mennyt lamppu rikki. Rikkimenneen lampun kanta oli jäänyt valaisimeen ja sitä ei meinannut saada sieltä millään. Ei tavallisilla tongeilla tehnyt siinä asiassa mitään. Kapeakärkiset tongit oli se, joilla lampunkanta vihdoin saatiin irti.
Joka hommaan on oma parhaiten soveltuva työkalunsa ja toisia tarvitaan tosi harvoin. Varastossa odottavat vuoroansa. Käyttötarpeen tullessa jotkut kuitenkin ovat ihan korvaamattomia. Ei kannata vasaran leuhkia peltisaksille omaa erinomaisuuttaan jatkuvassa käytössä... Vasara ei pysty peltisaksien hommaan. Eikä nuppineulojen kannata marmattaa neulatyynyn lekottelusta... Missähän ne neulat mahtaakaan levätä...
---
Omistan tämän tekstin rakkaalle isännälle! Hän selitti eilenillalla tuota lampunkantaprojektia ja mietti sitä, kuinka oikea työkalu tarvitaan joka hommaan ja kuinka harvoin toiset niistä ovat käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti