Näkymättömät auttajat

Aamuni ovat nykyisin jotenkin vaikeita. Heti herättyä ikävät ajatukset hyökkäävät mieleen. Tänä aamuna jälleen pyysin yksinkertaisesti, että Herra auttaisi. Sitä tehdessäni menin samalla katsomaan mitä Wislöffin rukouskirjani minulle antaisi. Siellä oli otsikkona Näkymättömät auttajat. Se jo puhutteli ja sen jatkona ollut jae, joka on minua ihastuttanut ennenkin:

 "Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä."

                                                                                                                     2 Kun. 6:17

Tuo jae liittyy kertomukseen, joka löytyy Raamatusta kohdasta 2 Kuningasten kirja luku 6. Siinä Aramin kuningas aikoi ottaa profeetta Elisan kiinni. Siinä tarkoituksessa hän oli piirittänyt hevosineen ja vaunuineen kaupungin, jossa Elisan tiedettiin olevan. Sitten eräänä aamuna Elisan palvelija nousee varhain aamulla ja menee ulos. Hän näkee kauhukseen sotajoukon vaunuineen kaupunkia piirittämässä ja sanoo:  "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?".  Profeetta Elisa vain toteaa rauhallisesti, että "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa."   Ja sitten tapahtui se, että Elisa rukoili, että palvelija näkisi. Ja hän todella näki - vuoren täynnä tulisia hevosia ja vaunuja! Ei ihme, että Elisa oli pysynyt rauhallisena. Ja varmasti palvelijakin rauhoittui.

Meilläkin on apumme, vaikka ei aina näkyvissä olekaan.