Ihminen odottaa huoletonta päivää ja joskus sellainen valonsäde osuu kohdalle. Yleensä ei kestä pitkään, kun joku "pilvi" taas laskeutuu pimittämään auringon. Joskus pilvipeite voi olla niin paksu, ja kestää niin pitkään, että luulee sen siinä ikuisesti olevan...
Toisinaan saa nauttia rauhallisista päivistä pidempään. Sitä toivoo etteivät ne milloinkaan muuttuisi. Kuitenkin jokin päivä tuo ne murheen ja vaivan ikävät pilvet taas taivaalle. Välillä isot, ja toisinaan paljon pieniä pilviä purjehtii näkökentässämme. Kaikkein synkeintä on katsella mustia, uhkaavan näköisiä "ukkospilviä". Silloin tuntuu ettei aurinkoa ole olemassakaan. Ja kumminkin se on. Aina pilvien jälkeen koittaa auringon aika - ennemmin tai myöhemmin.
---
Ja lopulta on sen ikuisen valon aika... Sen valon rinnalla aurinkokin väistyy. Ei ole enää yötä eikä mitään kirousta ole enää. Ilmestyskirjan luku 22 jakeet 1 - 5 kertoo siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti