maanantai 15. helmikuuta 2016

Katkeruuden juuria

"Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla..."

"Kuitenkin minä saan aina olla luonasi..." 

Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä..." 

---

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan..."

Kaikki psalmista 73. Ylemmät uudemmasta käännöksestä.
 Alin vanhemman käännöksen mukaan.


Eilisaamun mietteisiini sopivia kohtia.



Vähäsarja kirjoittaa kirjassaan Joka päivä lupaus kantaa:

"Jumala kestää meidän katkeruutemme".

"Kenen luokse elämän ja ihmisten riepottelema sitten menisi ja jäisi, jos ei Jumalan?"

2 kommenttia:

  1. Musta on varmaan tullut vanhus, mutta usein pidän vanhasta käännöksestä. Meidän mettäkappale näytti lapsuudessa tältä ja nyt ne pitkätsarat näyttävät tältä. Ihana kuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niin se maisema muuttuu. Sitä kyllä huomaa kaipaavansa niitä lapsuuden paikkoja ajatellessa sitä entistä näkymää. Ja näkymistä puheenollen; tänä aamuna herätessäni oli mielessäni jostain kumman syystä Porin linja-autoasema. Sitä muistelin siinä asussa kuin se lapsuudessa ja nuoruudessa oli... Tuo kuva on tuolta alhaalta tien varresta. Minäkin tykkään enemmän vanhasta käännöksestä ja sitä eniten käytän. Niissä Vähäsarjan kirjoissa on raamatunkohdat puolestaan siitä uudesta ja aina välillä huomaakin sitten jonkun paikan ihan uusin silmin.

      Poista