Hyviä terveisiä 26 vuoden takaa

Kävin hakemassa eilen varastosta laatikon, jossa oli vanhoja kirjeitä ja kortteja. Siitä laatikosta osui käsiini myös erään ystäväni kirje, joka oli kirjoitettu päivälleen 26 vuotta aikaisemmin! Sen kirjeen teksti ilahdutti minua yhä. Näin kuului kirjeen ilahduttavat terveiset:

"Joskus päivä tuntuu olevan niin pilvinen ja edessä olevien tehtävien taakka niin suuri, ettei jaksaisi eikä haluaisikaan ottaa askeltakaan eteen päin. Miten lohdullista onkaan muistaa, että tie avataan eteemme vain yhden askeleen mitaksi kerrallaan. Päivittäisten askeltemme varrelle Jumala lähettää hyviä ystäviä iloksemme, antaa Sanan lupauksista rohkaisua, laulun säkeestä voimaa. Ne ovat meille ilon ja voiman lähteitä, merkkejä, jotka muistuttavat siitä, ettei meistä kukaan ole taipaleella yksin. Rinnallamme kulkee Vapahtajamme, kaiken läpi käynyt, meidät myös kaikesta läpi vievä. Silloinkin, kun yksikin askel tuntuu olevan minulle liikaa hän JEESUS KANTAA YLI.

PSALMI 23: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu..."

---

Ystävälläni oli tapana jakaa hyviä löytöjään kirjeissään ystävilleen ja samantapaista löytöjen jakamistahan tämä blogikin oikeastaan on.  Tämä samainen ystäväni se minut aikaan tutustutti myös Fredrik Wislöffin kirjoihin.

Siunattua päivänjatkoa Sinulle!

Aurinkoa ja tähtiäkään ei näkynyt

"Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

Paavali oli vangittu ja oli jo viikkoja ollut laivassa matkalla Roomaan. Matka oli osoittautunut vaikeaksi, sillä myrsky oli yllättänyt. Nyt oltiin tilanteessa, että heiltä oli jo kadonnut kaikki pelastumisen toivo.  Mutta sitten, keskellä tätä kauheutta,  ryhtyy Paavali puhumaan ja kehottelee kauan syömättä olleita miehiä syömään ja puhuu heille muutenkin rohkeita. Hän sanoo vielä, ettei kukaan heistä huku, vaikka laivalle tuleeekin  käymään huonosti. Paavalin puhe rohkaisi kummasti nääntyneitä miehiä. He ryhtyivät syömään ja rohkaistuivat muutenkin. Mistä Paavalilla sitten oli se rohkeus, olihan hän samassa tukalassa tilanteessa?  Selitys löytyy tästä (Apt. 27:23-24): "Sillä tänä yönä seisoi minun edessäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat." Ja sen vuoksi Paavali uskalsi olla rohkea.  Ja hän jatkoi puhettaan näin sanoen (Apt:27:25):

"Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy kuin minulle on puhuttu." 

Ja  niin myös kävi. Koska Jumala oli niin päättänyt.

Riemastuttava jae

"Ja sinä päivänä sanotaan: 'Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka Hän toi." Jes. 25:9

Huomasin sattumalta tuon jakeen vanhassa Raamatussani. Olin rinkuloinut sen hyvin erottuvaksi. Minusta tuo on riemastuttava. Voi melkein mielessään kuulla ja nähdä tilanteen, jossa vihollinen on juuri ajettu pois. Kuinka tukalassa tilanteessa olleet ovat juuri nähneet Herran auttavan heidät siitä.  Heidän silmänsä ovat yhä ihmetystä tulvillaan ja  he huutavat ilonsa julki... suorastaan nostelevat käsiään ja riemusta hyppivät... ja melukin on valtava. Tämä on Herra, jota me odotimme!

Sana riitti

"Mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni." Joh. 4:50

"Uskominen on Jumalan sanaan luottamista. Se, mitä hän sanoo, on totta. Meidän ei tarvitse ymmärtää hänen sanojaan, vaan meidän on uskottava ne, niistä ei tarvitse keskustella, vaan ne on elettävä, meidän ei ole punnittava niitä, vaan koettava ne. Usko luottaa yksinkertaisesti Jumalan sanaan. Sen teki kuninkaan virkamies Kapernaumissa, hän, joka tuli Jeesuksen luo pyytämään, että tämä parantaisi hänen poikansa. Jeesus ei lähtenyt hänen mukaansa, hän ei myöskään lähettänyt ketään toista, hän ei antanut miehelle lääkettä annettavaksi pojalle, eikä hän antanut hänelle monia ohjeita. Hän sanoi sanan. Siinä oli kaikki. Mutta mies uskoi sanan. Kun hän tuli kotiin, hän sai nähdä, että se riitti."  

 H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä

Koska Hän sanoo niin

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Suurten vesien äärellä" voi olla pelottava seistä. Hän sanoo kuitenkin, ettei "vesi" upota - vaikka reitti menisikin siitä. Ja jos  "tulen äärellä" seisookin, ettei "liekki" polta...

 Koska Hän sanoo niin.

Hänellä on valta muuttaa upottavat ja polttavat paikat kuljettaviksi. Ja se on ihmeellistä.

---

Olen lukenut tuon yllä olevan Raamatunpaikan usein sellaiset "pelon lasit silmillä".  Kun tuo paikka on silmieni eteen osunut,  olen usein miettinyt, että olisiko jotain pelottavaa tuloillaan. Muutama päivä sitten näin tuon kohdan hieman "erilaisin lasein",  jotka varmaankin olivat "paremmat lasit".

"...Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, 

minä olen sinut nimeltä kutsunut;

sinä olet minun." 

Jes. 43:1

Katso taivaalle

"Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea!" 1 Moos. 15:5

Jumala oli luvannut Aabrahamille.  Hän oli saanut lupauksen jälkeläisistä: "... minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi." (1 Moos. 13:16) 

Mutta mitään ei ollut tapahtunut. 

Nyt ollaan  siinä pisteessä, että Aabraham sanoo Jumalalle. "...Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä..." (1 Moos. 15:3) Ja sitten hän sanoo Jumalalle, kuka hänen käsityksensä mukaan  aikanaan tulee perimään hänet.

Mutta Jumala on uskollinen.

Hän käski Aabrahamin katsoa tähtiä. Pystyisikö Aabraham laskemaan tähdet? Ei pystyisi. Niin paljon hänellä kuitenkin tulisi jälkeläisiä olemaan, sanoi Jumala. Ja siinä hetkessä Aabraham uskoi Jumalan sanan.

Ja sanansa Jumala toteutti.

Masentuneen lohduttaja

"...Jumala, joka masentuneita lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Tuo kohta oli Paavalin tekstiä. Hän kertoo siinä, kuinka Jumala lodutti häntä masennuksen hetkenä; "...lohdutti meitä Tiituksen tulolla."  

Jumala tietää kyllä oikean konstin meillekin.

Levähdyspaikka

 "...Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka...."  Jes. 28:12

Jeesus itse sanoi: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Matt. 11:28

 

Kaikki taakoitetut ovat kutsutut! 

 
Ja Hän sanoi:

"... te löydätte levon sieulullenne."   Matt. 11:29

                                                          

Mestari päättää

"Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: 'Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!"

 Jes. 45:9

"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: 

Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni,

 minun kätteni teot." 

Jes. 45:11

---

Aina toisinaan löydän itseni "riitelemässä" Jumalaa vastaan ja kysymässä,

 miksi minusta tällaisen teit...

"Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: 'Miksi minusta tällaisen teit?"  (Room. 9:20) 

 Pitäisi kumminkin antaa Mestarin päättää.

 

Sovituksen sana sydämeen asti

"Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt." 2 Moos. 34:29

"Rauha alkaa Herran kohtaamisesta. Mooseksen kasvot säteilivät kun hän oli puhunut Herran kanssa, mutta itse hän ei sitä tiennyt. Näin sen tulee ollakin. Hengen hedelmät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä eivät pidä ääntä itsestään, eikä niiden kantaja lahjojaan itse huomaa.

Kristitylle Jumalan laki on sydäntä lähellä, sillä todellinen pyrkimys Jumalan käskyjen pitämiseen on hänelle elämän ja kuoleman kysymys.

Mutta evankeliumi Jeesuksesta on vieläkin lähempänä, koska se tuo viestin armahduksesta käskyjen rikkojalle,

 jollainen jokainen kristitty tietää pohjimmaltaan olevansa.

 Kun Herra puhuu 

  sovituksen sanan sydämeen asti,

 voivat kasvotkin säteillä iloa."

Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä

 
 

Hänen ajatuksensa meistä

"Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11

Jumalan ajatukset - ja suunnitelmat... ovat meitä kohtaan ainoastaan hyvät. Usein meillä on vääriä ajatuksia itsestämme tai tulevaisuudestamme; pelon sävyttämiä, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Mutta Jumalan ajatukset ovat omilleen ainoastaan hyvät. Olosuhteista riippumatta. Hänhän rakastaa meitä!

Meidän Isämme

"Mutta  olethan sinä, Herra, meidän Isämme;

me olemme savi, ja sinä olet valajamme,

 kaikki me olemme sinun kättesi tekoa." 

 Jes. 64:8

 ---

Nyt on kaikkien isien päivä. Yleensähän sitä mielesssä on silloin nämä maalliset isämme. Mutta onhan meillä se kaikkien isien isäkin; Taivaallinen Isämme! Hän, josta kaikki on lähtöisin.

Jollakin tavoin rikkonainen

Tässä eräänä hetkenä mietin, etten saa mitään aikaan. On ajatuksia ja suunitelmanpätkiä siitä mitä voisi päivän mittaan tehdä, mutta mistään ei saa kiinni. Sitä yrittää aloittaa yhtä ja sitten toista, mutta mikään ei pääse edes alkua pidemmälle... vaan kuivuu kokoon. Sitä on kait jollain tavalla rikkonainen ajatuksissaan ja sitä on päivätkin.

Mutta ollaan sitten kuinka rikkonaisia tahansa, niin on yksi,  joka voi tehdä - ja myös todella tekee, meistä ehjiä.

Vielä ollaan kuitenkin matkalla ja oppimassa... jotain, mitä emme aina itse edes käsitä.

Ja taustalla soi musiikki: "...Siunatkoon, varjelkoon rakas Herramme sinua..."

---

Laulu oli levyllä Mysterion/Anna-Mari Kaskinen ja Pekka Simojoki. Laulun nimi oli Salaisuus.

"...Siinä nimessä aukaistiin

portit tuonelan taivaisiin.

Siunatkoon 

varjelkoon

Rakas Herramme sinua..." 

Turvallisissa käsissä

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan." Snl. 3:5 (käännös v.1992)

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa Häneen, 

kyllä Hän sen tekee."

  Ps. 37:5 (vanhempi käännös)

---

Kun ahdistavat ajatukset pyrkivät mieleen, nämä jakeet voivat rohkaista luottamaan Häneen.  Minua itseäni ainakin ilahduttaa erityisesti tuo, "...kyllä Hän sen tekee."

Salvat aukeavat

"Rautaportti aukeni heille itsestään." Apt. 12:10

"Sillä tavoin sinä kerran pelastit vankilasta palvelijasi Pietarin. Kahleet putosivat hänen käsistään, vartijat seisoivat lamautuneina, ja raskas rautaportti aukeni itsestään. Pietari lähti iloisena ja kiitollisena vapauteen, missä uudet tehtävät odottivat. Monet kerrat sinä olet eri tavoin tehnyt vastaavanlaisia ihmetekoja, kun palvelijasi on tuntenut olevansa kahlehdittu tai vankilaan suljettu. Kukaan muu ei voi sinun laillasi irrottaa kahleita eikä avata suljettuja rautaportteja. Minäkin olen saanut sen kokea. Kiitos, hyvä Jumala. Mutta elämässä tulee vastaan uusia salpoja ja esteitä. Silloin tunnemme olevamme vankeina ja estettyinä toimimasta. Ja usko horjuu. Rukoilen sinua, hyvä Jumala. Revi esteet alas, nekin jotka nyt näyttävät sulkevan minulta tien. Anna minun nähdä raskaan rautaportin avautuvan.  Sinä olet sama ihmeellinen Jumala, joka sinä olit Pietarinkin aikana."

Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Pientä ei jätetä

- Ei  kai tuota oteta mukaan?

Sehän on niin pieni ja heiveröinen.

Eihän se kestä matkan rasituksia.

Ja vanhin veli vastaa: - Kyllä otetaan.

Minä kannan, kun hän ei jaksa.

Ja niin pääsi pieninkin  mukaan taivallukselle.

Matka oli raskas

 ja välillä pientä uuvutti 

ja kitisytti, 

 mutta vanhin veli kantoi -

ja lohdutti.

Kiitos kun minutkin,

tällaisen heikkouskoisen kitisijän. 

otit mukaasi!

Mukaan minäkin halusin...

Rauniomailla

"Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu." Jes. 51:3 (uudempi käännös)

"Sinä, Jeesus, kuljet elämäni rauniomaalla mutta näet sen keskellä jo kukoistavan puutarhan. Minä näen vain tuhoa ja toivottomuutta, vihollisen voittoja ja oman tappion syvää kipua. Anna minullekin Pyhän Hengen lohduttavaa silmävoidetta, että voisin nähdä sinun mahdollisuutesi. Tiedän, että sinä voit muuttaa kaiken ja antaa elämää kuoleman keskelle. Minun kipuni on sinun hiljaisuutesi, se että et sano mitään. Pelkään, että joudun kulkemaan näitä raunioita koko loppuelämäni. En saata iloita puutarhasta, jota en voi nähdä. Mutta pyydän ja toivon ja rukoilen: anna silti siunauksesi laskeutua tämän kuivan aron keskelle.

  Anna ilo ja riemu raunioihinkin; soikoon soitto ja ylistyslaulu."  

 (Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa)

Hänen ne ovat

"Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi." 1 Aik. 29:12

Hän voi tehdä noin, kuin yllämainitussa jakeessa on. Yhtähyvin hänen kädessään on
sekin, jos on heikko, voimaton ja pieni. Joskus, jos vaikkapa taloudelliset huolet uhkaavat vallata liikaa alaa, voisi kenties  lohduttaa itseään sillä ajatuksella, että ne ovat Jumalan rahoja ja Hän lopulta päättää millä summalla, ja milloin, kukakin asioi? Asia on siis vielä enemmän hänen ja Hän tietää kuinka asiat hoituvat.

"Minun on hopea, ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot" Haggai 2:8

Joitakin heijastuksia...

Istuin taannoin linja-auton etuosassa matkalla Joensuuhun. Katselin ikkunasta ohi vilistäviä maisemia. Toisin paikoin maisema näkyi suunnilleen oikein, sillä tien toisella puolella kasvoi samankaltaista metsää. Toisin paikoin maisema oli kuitenkin pahoin vääristynyt. Heijastumat, jotka aiheutuivat linja-auton tuulilasista, toivat silmieni eteen kuvia, jotka kuuluivat toiselle puolelle tietä, osittain sekoittuen oikeaan maisemaan.

Toinen esimerkki. Kävin valittamassa lääkärille joitakin vaivojani. Kun olin selittänyt tuntemuksiani, hän tuumi jotenkin siihen tyyliin, että tuntemuksetkin voivat olla vääristyneitä.

Näin tässä arkielämässä. Eiköhän  meillä uskonelämässäkin liene  monenlaista sellaista, joka vääristää uskon todellisuuden?

"... Havahdu uskon todellisuuteen..." 

(Juha Tapion laulusta)

Lähestytään, vaikka hapuilemalla - lähellä Hän on!

"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä..." Jaak. 4:8

"...että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat  hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä" Apt. 17:27

Hänen rakkautensa on enemmän

"Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan." Ps. 17:8

"Jeesus, kutsut meitä ystäviksesi. Minäkin saan olla sinun ystäväsi, ei vain palvelijasi. Ymmärrän sanastasi, että rakastat minua aivan ihmeellisellä rakkaudella, sellaisella, mihin ihminen ei koskaan kykene.

Rakkautesi on äidin rakkautta ja vielä enemmän:

rakastat minua syvemmin kuin äiti rakkainta lastaan.

Rakkautesi on tekijän rakkautta ja vielä enemmän:

rakastat minua palavammin kuin tekijä merkittävintä teostaan.

Rakkautesi on veljen rakkautta ja vielä enemmän: 

rakastat minua uskollisemmin kuin läheisin verisukulainen toista.

Rakkautesi on kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Luojan rakkautta: rakastat minua silloinkin, kun olen kulkenut väärillä teillä. Sinun rakkautesi on syvimmillään kärsivää rakkautta: olet astunut kuoleman laaksoon tekojeni tähden. Herra, rakastat minua kuin omaa sydäntäsi, vaikka en ole antanut siihen yhtäkään syytä. Rakkaudessasi varjelet minua tänäänkin kuin silmäterääsi. Ylistän sinua, veljeni ja Herrani Jeesus Kristus."

(Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä armon suojassa)