Luin eräänä aamuna F. Wislöffin kirjaa Voimallinen on hänen armonsa ja siinä oli mm. seuraavanlainen kohta:
"Emme saa unohtaa, että kristityn vaellusta on aina silmiä seuraamassa. Elämämme on joko häpeäksi Jumalan valtakunnalle tai elävä todiste Jumalan voimasta. Sisimpämme tulee ilmi sanoissa ja teoissa." Edelläoleva tekstilainaus saa minut kyllä tutkistelemaan itseäni - ja myös häpeämään. Oman puutteellisuuteni huomaan. Joskus olen miettinyt joissakin tilanteissa, että jos Jeesus olisi siinä näkyvänä läsnä, toimisinko ja puhuisinko samoin, kuin usein muuten teen? Ehkä en kehtaisi...
"Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille..." Matt. 7:12
---
Sain kimmokkeen kirjoittaa tästä aiheesta, kun kuulin erään henkilön puhuvan yhdestä vuosikymmenten takaisesta kohtaamisesta. Siinä ei ollut mennyt kaikki niin kuin olisi pitänyt mennä ja sen kohtaamisen vaikutus tuntui yhä, eikä hyvältä. Pieniltäkin tuntuvat kohtaamiset voivat olla yllättävän kauaskantoisia. Ja mieluummin saisivat jättää sen hyvän jäljen...
Olen yrittänyt varsinkin viime aikoina tuota opetella.. ."mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te myös samoin heille"....eihän se aina tule mieleenkään....
VastaaPoistaSiinä tosiaan riittää opettelemista. Ja varsinkin huomaaan, että voin olla "vieraskorea", mutta kotona sitä on monesti aika toisenlainen kuin itsekään haluaisi...
Poista