Avoin kirja ja vähän muutakin...

Tämä on vähän erilainen juttu tällä kertaa, sillä vastaan tässä  jo syyskuussa Piipeltä Kylätiellä -blogista saamani haasteen kysymyksiin.  Mutta ensin Avoin kirja. Sen aloitin parisen päivää sitten. Kirjan valkoiset sivut täyttyvät kenties vähitellen jollain uudella. Jotain saattaa päätyä tänne blogiinkin. Kuvassa olevan tekstin nimi on Sanomia sodista.

Kirjan kannet voit nähdä tästä linkistä halutessasi: Avoin kirja .  "Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse". Näin sanotaan tämän tyhjän kirjan kannessa. Tuskin tämän tekeminen minua onnelliseksi tekee, mutta ehkä se jotain antaa.

Sitten siihen haasteeseen. Siinä kysyttiin kuinka tulin aloittaneeksi bloggaamisen?  Minulla oli jo pari muuta blogia ennestään, mutta minusta tuntui, että tämäntyyppiselle blogille kuin tämä nyt on, oli tarvetta... (ainakin itselläni) tai ainakin tilaa... enkä olisi toiseen blogiini voinut varmaankaan samaa määrää  näitä tekstejä kirjoittaakaan.  Koin mielestäni hieman kehoitustakin tämän tekemiseen (no, kuulostaapa  hienolta...).  Aluksi ajattelin kai, että ote olisi jotenkin enemmän evankelioiva, mutta en minä semmoista osaa. "Siitä puhe mistä puute", eli sitä useimmin kirjoitan, mitä itse itselleni aamuisin joudun etsimään, kuten tämänkin aamun aiemmassa jutussa...  Siitä saa samalla toisetkin. Olin itse etsinyt jotain tämäntapaisia blogeja luettavaksi, mutta ei niitä helposti tuntunut löytyvän. Mummin Aamun ensimmäinen -blogi oli yksi sellainen, josta kävin usein rohkaisua ja virvoitusta itse hakemassa.

Mitä ohjeita antaisin aloitteleville bloggaajille? Mitä osaisin antaa, varsinkin tämäntyyppiseen blogiin? Kai jokaisen täytyy se tehdä, kuten itse sopivaksi kokee. Itse toivoisin tämänoloiselta blogilta sitä, että sieltä aamuisin löytäisi päiväänsä jotain hyvää.

Minun kuuluisi itseasiassa nyt laittaa tätä haastetta eteenpäinkin, mutta en nyt oikein osaa paneutua siihen, kenelle niitä laittaisin, joten laitanpa tässä nyt

kiitokseni niille kaikille,

 joiden erilaisista blogeista

 olen kaikkea hyvää saanut silmäillä!

Tämän haasteen sain Piipen Kylätiellä -blogista jo syyskuussa ja samalla tuollaisen tunnustuksenkin, kiitos Piipe:)  Hänen oman juttunsa haasteesta näkee tästä: Piipen haaste. Nyt vasta sain tartuttua toimeen vastata tähän, mutta eikös se olekin niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan:)

Pätee muuten uskon asioihinkin...
 
Elämämme on Hänen edessään kuin avoin kirja... kyllä Hän sen tietää, mitä tekoa me olemme, joten itseään ei kannata ensin yritttää alkaa parannella, ennenkuin Hänen luokseen käy.  Kyllä Hän ottaa vastaan, vaikka sattuisi olemaan niinkin, että suurin osa elämää olisi eletty aivan "muilla mailla".

Siunattua päivää sinulle!

Kuulkoon Hän sinua, 

antakoon avun.

Ottakoon 

vastaan

kiitoksenkin.