"Vaikene, ole hiljaa!"

"Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"

"Vaikene, ole hiljaa."

"Niin tuuli asettui

 ja tuli aivan

 tyven."

---

Jeesus asetti myrskyn: Mark. 4:35-41. 

Tuleeko sitä lainkaan?

Tuon otsikon lailla usein ajatukseni menee. Kärsimättömänä, vaativana tai masentuneena kyselen: Tuleeko sitä lainkaan? Kuinka kauan se voi kestää? Eikö Hän kuule? Eikö välitä?  Kuitenkin Hän sanoo, Hän lupaa:

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."  Ps 50:15

Tuota jaetta on sanottu Jumalan puhelinnumeroksikin. Sitä edeltää jae: "Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle." (Ps 50:14).  Hän haluaisi, että olisimme häneen yhteydessä muulloinkin kuin vain apua tarvitessamme. Olen usein niin kiinni omissa ajatuksissani, että unohdan täysin hänen hyvät tekonsa ja kiitos unohtuu kokonaan...
  
"Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden." Ps 50:23

---
 Kirjoitin tuon ylläolevan tekstini eilen. Tänä aamuna luin kirjasta Hiljaisia hetkiä samaa asiaa:

"Jumala odottaa kansansa kiitoslaulua. Minkävuoksi kiitoksemme kannel on vaiti? Valitusvirsi on helppo laulaa. Mutta se laulu ei sytytä valoa. Se vain vetää verhot ikkunoiden eteen ja sulkee ne lujilla luukuilla. Valitusvirsi ei luo uskon rohkeutta eikä anna rohkeata turvaa. Se vain kääntää katseen alas maan kaikkiin arvoituksiin ja kyyneleihin. Se ei teroita miekkaa eikä pue ketään voiton kilpeen... Kiitoslaulu on uskon hedelmä. Mutta usko ei ole näkyväinen vaan näkymätön. Se on kohottanut katseensa avointa taivasta kohden, kohden elävää Jumalaa..." 
Hiljaisia hetkiä/H. E. Wislöff

Iankaikkiset käsivarret

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5 Moos. 33:27

Ne käsivarret eivät väsy. Hän on kaikkien aikojen - ikiaikojen - Jumala, meidän turvamme. Olipa meillä millainen aika hyvänsä meneillään.

Ehkäpä kaipaat vielä lisää, jotain arkeesi soveltuvaa sanaa murheettomuudesta, olisiko se tämä: "Pyhä murheettomuus"

Itse etsin tuon tekstin tänä aamuna luettavakseni jälleen.

Kun sydän syyttää ja mihin Jumala laittaa anteeksiannetut synnit

Joskus vuosia sitten etsin itselleni jakeita sydämen syytöksiin:

"Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; 

vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes. 1:18

"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden,

 enkä sinun syntejäsi muista." Jes. 43:25

"... ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri

 puhdistaa meidät kaikesta synnistä." 1 Joh. 1:7

"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, 

niin että hän antaa meille synnit anteeksi

 ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1 Joh. 1:9

Ja sitten myös jakeita siitä, mihin Jumala laittaa synnit, jotka Hän on anteeksi antanut?

"...sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17

"Niin kaukana kuin itä on lännestä,

 niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme." Ps. 103:12

"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven

 ja sinun syntisi niinkuin sumun..." Jes. 44:22

"Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme.

 Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19

JUMALA RAKASTI MEITÄ JO SILLOIN, KUN OLIMME VIELÄ SYNNEISSÄMME!

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä,  että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1 Joh. 4:9-10

"Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä,

 että Kristus, KUN ME VIELÄ OLMIMME SYNTISIÄ,

 kuoli meidän edestämme." Room. 5:8

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
 hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
 niille, jotka uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12

JOKAINEN ON KUTSUTTU,
KAIKKIA VARTEN PELASTUS VALMISTETTU!

Kohtapuoleen on taas pääsiäinen, aika jolloin jälleen muistellaan tätä suurinta rakkautta meitä jokaista kohtaan...  Meidän syntimmehän Hän kantoi.

Hän tekee enemmän

"...Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia..."  Ef. 3:20-21

"Niin, kunnia olkoon sinulle, sinä suuri Jumala! Sinä teet monin verroin enemmän kuin mitä me anomme. Näin on kirjoitettu. Kuinka siis voimme valittaa, että rukoustamme ei kuulla. Rukouksen kuulemisesi ulottuu paljon laajemmalle kuin meidän rukouksemme. Sinä teet paljon enemmän kuin kaikki mitä me ymmärrämme. Toisinaan emme ensinkään käsitä, että se mitä tapahtuu on vastausta rukoukseemme. Olimme ajatelleet sen aivan toisenlaiseksi, olimme ehkä suorastaan määränneet, millä tavalla rukouksen piti tulla kuulluksi. Sitten tapahtuikin aivan muuta, ja meidän oli kovin vaikea käsittää, että sinä vastasit rukoukseen tällä tavoin. Ja vastauksesi oli aina meille paras mahdollinen..."

Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

---
Olin tähän rukouskirjan sivun alalaitaan silloin joskus  90-luvun alussa kirjoittanut punaisella kuulakärkikynällä, jota minulla siihen aikaan oli tapana käyttää (varmaan ystävältäni saaman esimerkin mukaan:) näin:
  "Kiitos Herra, että joskus sinä annat meille ihania lahjojasi, vaikka emme ole ehtineet tai ymmärtäneet niitä edes anoa. Kiitos että sain tästä oikein käytännön esimerkin asuntoasiani muodossa. Auta että muistaisin aina suuret mahdollisuutesi silloinkin kun meidän mielestämme niitä ei edes ole."

En pysty enää muistamaan, tarkoitanko tässä asunnon saamistani, vai sitä kuinka siihen järjestyi muuttomiehet. Se muuttomiesasia ainakin oli minulle ihmeellinen asia, mutta kenties siitä joskus toiste.

"Pimeässä yössä avautui meille taivaallinen armo"

"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Joh. 1:29

"Synti on ihmisten ja myös koko luomakunnan suuri onnettomuus. Synti on syynä kaikkeen onnettomuuteen ja hätään, mitä maailmassa on. Ellei syntiä olisi, häviäisi kaikki paha kuin kaste auringon tieltä. Synti on erottanut meidät Jumalasta ja tuonut mukanaan surua, sairautta ja kuolemaa. Veri ja kyyneleet virtaavat maailmassa. Sukupolvi vaihtuu toiseen ja katoaa.

Mutta pimeässä yössä avautui meille taivaallinen armo. Jumala astui luoksemme ja syntyi ihmiseksi. Synnin turmelemalle suvulle huutaa Jumalan profeetta: 'Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!'

Ihmeellinen sana! Tämä on suurinta mitä meille voidaan sanoa. Mitään lohduttavampaa emme voi kuulla! Jumala asetti syyllisyytemme Kristuksen päälle hävittäen pahat tekomme yhtenä ainoana päivänä. Jeesus otti pois syntimme ja syyllisyytemme kärsiessään kuoleman kaikkien edestä. Kun sinä ja minä käännymme ja uskomme häneen Vapahtajanamme, Jumala puhdistaa meidät ja näkee meidät Kristuksessa niin puhtaina kuin emme olisi koskaan syntiä tehneet.
Kristuksen nimessä on julistettava kääntymystä ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille, sillä Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä. Kun syntinen ihminen uskossa muuttaa pois ruumiista, maallisesta majastaan, ja saapuu kotiin Herran luo, hän on ainiaaksi vapautunut synnistä. Niin ottaa Jumalan Karitsa pois maailman synnin."

Ludvig Hope/ Sana tänään

Hän ei jätä. Hän huolehtii.

Kuinka vaikeaa se onkin toisinaan nähdä ja luottaa. On kuin olisi sankka sumu tai pimeys ympärillä, jota mikään valonsäde ei läpäise. Tai voi olla kuin vankkaseinäisesssä huolten vankilasssa. Millä sieltä pääsee, jos ei sitä ovea joku aukaise?

Se joku, joka voi tuoda sen valonsäteen sinne sankan sumun tai pimeän keskelle, on Jeesus itse. Hän voi sen tehdä. Hän voi myös avata sen huolten vankilan oven, koska hänellä on avaimet aina kädessään - kaikkeen. Josko nuo allaolevat jakeet voisi olla yksi valonsäde meille, jotka murehdimme ja hätäilemme.


"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut." Matt. 10:30

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Hän kantaa meitä ja murheitamme

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

Usein taidan pitää kiinni kynsin hampain siitä murheitteni repusta. Hän pyytää saada sen kannettavakseen, mutta minä en vain osaa irrottaa otettani siitä.  Antaako se jotain turvallisuuden tunnetta?  Onko siinä muka jotain arvokasta? Luulenko osaavani kantaa sen häntä paremmin...? Irrota sinä Jeesus näppini siitä! Kanna sinä se!

Vaelluksen vaikeudesta

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Vaelluksemme tässä maailmassa ei lainkaan ole niin yksinkertaista kuin nuorempana ajattelimme - ei ainakaan kristityllä. Kuta kauemmin elämme, sitä lujemmin tulemme kiinnitetyiksi elämän kankaaseen ja sikäli myös elämän taisteluihin.Väliin ajattelimme kyllä, että kunhan vain siitä vaikeudesta ja siitä ajasta selviämme, niin kyllä koittavat valoisammat ajat ja olomme helpottuu. Mutta sen sijaan moni on saanut vain useampia syviä virtoja kahlatakseen ja uusia tulikokeita kestettäväkseen. Hitaasti opimme käsittämään, että tie on kaita loppuun saakka.

Kuitenkin on jotain sellaista, mikä on varmaa, se nimittäin, että Jumala on luvannut olla kanssamme ja kantaa meitä sekä tulen että veden läpi. Jumala on kanssamme juuri silloin, kun emme itse voi lainkaan auttaa itseämme. Juuri siksi saamme kokea yhteyttä Jumalan kanssa voimakkaimmin silloin, kun elämä näyttää meistä kaikkein toivottomimmalta. Daniel sai leijonain luolassa varmuuden siitä, että Jumala oli hänen kanssaan, ja neljäs mies, joka oli kuin Jumalan poika, ilmestyi palavaan pätsiin hänen kolmen ystävänsä rinnalle. Kun me sellaisessa tilanteessa näemme Jumalan kasvot ja saamme kokea hänen apuaan, muuttuu elämän ankarin koetus suurimmaksi onneksi. Joitakin niistä kauneimmista säveleistä, jotka kristityn sydämestä kumpuavat esiin ja joita kautta iäisyyden kuullaan Karitsan virressä, me opimme kulkiessamme tulen ja veden läpi ja saadessamme voiton, kun Jumala oli meidän kanssamme."

Ludwig Hope kirjassa Sana tänään

Psalmi 32. Synnin tunnustaminen Jumalalle. Katumuspsalmi.

"Daavidin mietevirsi.

 Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!

Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäväisestä valituksestani. 

Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; 

minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.

Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja  tekojani;

 minä sanoin: 'Minä tunnustan Herralle rikokseni',

 ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

Sentähden rukoilkoon sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. 

Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.

Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä,

 sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.

'Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; 

minä neuvon sinua, 

minun silmäni sinua vartioitsee.'

Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit,

 joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan;

muutoin ne eivät sinua lähesty.

Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa,

 häntä ympäröitsee armo.

Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat,

 ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset."

Hätääntyneille sydämille

"Sanokaa hätääntyneille sydämille: 'Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne!..." Jes. 35:4

 Valo voittaa

ja pimeys häviää.

  Kaikki jäät ja lumet sulavat sydämestä

sen valon voimasta!

"Mutta Jeesus huusi ja sanoi: ...Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen." Joh. 12:44,46

Oikeaan aikaan saapui Hän

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6

"Jeesus, sinä tulit juuri oikeaan aikaan ja elit juuri oikeaan aikaan. Sinä myös kuolit oikeaan aikaan meidän jumalattomien edestä. Kansasi yritti aikansa  voittaa synnin lakia täyttämällä, tulemalla pyhäksi. Mutta sillä tiellä ei kyetty pelastusta saavuttamaan. Seurasi vain murhetta ja lankeemusta, synnin kurjia seuraamuksia. Ei syntynyt yhtää pyhää ihmistä, ei ketään, joka tekisi sitä, mikä on tahtosi mukaista. Riensit kuitenkin itse apuun, hyvä Jumalani. Lähetit Poikasi sovittamaan sovittamattomat synnit, kantamaan ihmiskunnan lankeemuksen ja ottamaan pois lain syyttävät säädökset.
Vapahtaja, sinä tulit ja julistit vaivan ajan päättyneen. Yhä vieläkin sinä tulet ja puhdistat uudestisyntymisen pesulla ja uskon lahjalla. Sydän hiljenee ja polvistuu eteesi. Hiljainen kiitos nousee kuin suitsutus alttarillesi."  Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa

"Missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?"

"...Eikö kukaan ole sinua tuominnut?' 

Hän vastasi: 'Herra, ei kukaan.' 

Niin Jeesus sanoi hänelle: 'En minäkään sinua tuomitse,

 mene; äläkä tästedes enää syntiä tee." 

Joh. 10-11

Meillä ihmisillä saattaa olla paljonkin syyttämistä toisiamme kohtaan - tai itseämmekin. Jeesuksen edestä piti kaikkien syyttäjien kaikota. Paikalle jäi vain Jeesus ja syytetty syyllinen. Ja hänet Jeesus vapautti.

Kuin suuren saaliin saanut

 "Minä riemuitsen sinun puheestasi, kuin suuren saaliin saanut."

  Ps 119:162

Jumalahan kyllä puhuu meille ihmisille jatkuvasti "tavalla ja toisella"  mutta usein emme vain sitä huomaa. Joskus Hän saattaa kuitenkin puhua yksittäiselle ihmiselle niin, että sen huomaa aivan erityisesti. Sellainen hetki on riemun paikka ja olo on kuten yllä olevassa jakeessa, on kuin olisi "suuren saaliin saaanut".

"Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata." Job 33:14

Hänhän rakasti sitä

"Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä." 5 Moos. 32:10 (uudempi käännös)

Se oli alekorissa. Se oli jo kärsineen näköinen, pahasti rispaantunut. Kuka haluaisi sellaisen? 

Joku tuli siihen,  käänteli sitä ja joku hänen sydämessään kiintyi siihen.

 Hän osti sen. Sen, joka näytti raasulta.

 Maljakkoon hän sen laittoi, 

ilahduttamaan.

"Mutta teille, jotka minun nimäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla..." 

Mal. 4:2

Tulevaisuus ja toivo

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11

Tämä on totta, myös silloin, kun elämä meneekin toisenlaisia latuja, kuin mitä me olimme ajatelleet. Jumalalla on omilleen "rauhan eikä turmion ajatukset" alati. Hänellä on suunnitelma, jota Hän toteuttaa, vaikka me emme sitä usein ymmärräkään. Meidän tulevaisuutemme ja toivomme, ei ole tässä maailmassa, vaan Hän on suunnitellut meille paljon parempaa! Ja sitä suunnitelmaa Hän täällä nyt silmillemme näkyvässä maailmassa toteuttaa, sitä valvoo hyvin tarkkaan, pitää meistä huolta, eikä meitä jätä hetkeksikään yksin, vaikka meistä siltä tuntuisikin.

"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat." 1 Kor. 15:19

"Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti"  Hebr. 6:11

"Se toivo on meille ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti" Hebr. 6:19

Ettei uskosi raukeaisi...

"...mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään..." Luuk. 22:32

Jeesus sanoi näin Simon Pietarille vähän ennen kuolemaansa. Pietarille, josta oli tuleva yksi  seurakunnan johtohahmo. Jolle oli Jeesus sanonut: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita."  (Matt. 16:18).

Jopa Pietari tarvitsi esirukousta, vaikka hänelle oli luvattu suuria. Mekin kaikki tarvitsemme sitä. Meillä on taivaassa esirukoilija, Jeesus.  Hän yhä rukoilee meidänkin edestämme ja sitä me kyllä jokainen tarvitsemmekin.

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella,

 ja hän myös rukoilee meidän edestämme." 

 Room. 8:34

---

Meillä on oikeastaan kolmenlaisia esirukoilijoita; Jeesus itse taivaassa, toiset ihmiset ja:

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitä rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Room. 8:26 

Meidän ei pidä väheksyä toistemme puolesta rukoilemista:

"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras."  Jaak. 5:16

 

"Sinä valmistat maan"

"...sinä valmistat maan. Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla  sinä sen pehmität..." Ps 65:10-11

Elämää kuivilta näyttäviin oksiin

"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään  tehdä." Joh.15:5

Tuo raamatunkohta voi olla kristitylle hieman ahdistavakin. Löytyykö minusta hedelmää? Ja jos ei löydy niin... Osaammeko edes itse etsiä? Onko se  meidän tehtävämmekään...  Tänä aamuna luin Sana tänään -kirjasta tekstiä, joka oli lohdullista ja mielestäni asiaa selventävää:

"...Me voimme kysyä: Mitä on hedelmä? Se hedelmä, josta Jeesus tässä puhuu? Hedelmää on elämässämme kaikki se, mikä on Jumalasta. Ilman hänen voimaansa emme voi tehdä mitään. 'Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen.'  Nämä tulevat osaksemme, kun pysymme Kristuksessa. 

Samoin kuin mahla keväisin virtailee kuoren ja puun välissä

 aina vähäisimmänkin oksan latvaan saakka,

 luoden nuppuja, lehtiä, kukkia ja hedelmiä, on myös Jumalan voima löytävä tiensä meidän kauttamme ja synnyttävä hedelmää Jumalalle, jos olemme Kristuksessa..."  Sana tänään/Ludvig Hope

Tuleepa vielä mieleen eräästä laulusta sanat:

 "...kuivan erämaan saa se kukkimaan, minne saapuu matkallaan..."

 

 Siunattua alkuviikkoa sinulle!

Kärsimyksen polte

"Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan... Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys." Job 36: 16,21

Kärsimys, olkoon se millaista hyvänsä "poltetta", ylipäänsä jotain joka pitkään jäytää, hivuttaa, kiusaa, saa meidät ääneen. Ensin ehkä rukoilemaan, sitten kenties valittamaan, jos mitään ei näytä tapahtuvan. Ja lopulta "pilkkaamaan"; epäilemään Jumalaa ja Hänen sanojaan. Kyselemme kuuleeko Hän, välittääkö Hän,  tai peräti... onko Häntä olemassakaan... 

Tänä aamuna kirjoitin  paperille omia tuntojani ja kysymyksiäni niihin aiheisiin liittyen, joita Jumalalle useimmiten esitän. Kyselin, että milloin... ja sitten ajattelin, että välittääkö Hän...  Lopulta mieleeni sukelsi jostain nuo kolme sanaa: "älköön kärsimyksen polte". Päätin katsoa mitä muuta niihin sanoihin liittyy.

Jos rupeamme epäilemään Jumalaa yhdessä kohdin, epäilemme kohta Häntä  entistä enemmän.  Jumala ei ole mikään "osajumala", vaan, jos kerran sanomme uskovamme Häneen, on hänen oltava Jumala Kaikkivaltias kaikissa kohdin!

Me olemme vajavaisia, tietomme ja käsityskykymme on vajavaista, ja sitä on myös uskomme. Jumala on kuitenkin armollinen. Poikansa Jeesuksen ristin työn tähden meillä on puutteinemmekin vapaa pääsy Hänen eteensä. Eikä Hän meitä hylkää vajavaisuutemme takia. Hänhän on Isämme ja Isähän haluaa, että lapsi luottavaisesti hänelle uskoutuu, oli lapsi sitten millä mielellä hyvänsä.

Emme toivottomat

"Me olemme kaikintavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat." 2. Kor. 4:8 *

"...Saatan tänäänkin olla ymmällä monista asioista. Kuinka siitä ja siitä selviän? Jos kerrassaan pääsemättömässä paikassa olen, totta tosiaan, silloinkaan minun ei ole tarvis olla neuvoton. Herra on itse  sanassaan luvannut olla meidän kanssamme. Voi siis meitä, jotka olemme unohtaneet tämänkin sanan, jonka Herra on profeettansa suun kautta lausunut: 'Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota, jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny eikä liekki sinua polta'. Tällaiseen juuriltansa lujaan ja voimaltaan muuttumattomaan sanaan on turvallista luottaa.

Juuri neuvottomuuden ja ahdistavan avuttomuuden alla kyselevälle tahtoo Herra kirkastaa itsensä avuttomain auttajana ja tien näyttäjänä. Voimme olla jopa neuvottomat mutta emme kuitenkaan toivottomat. Kuitenkin Herra meitä hoitaa."

Kirjasta Taluta tielläs ja tuo  teksti: Mikkonen Eero

---
*Tässä oli käytetty "väliaikais-Raamattua**",  jossa "Vanha Testamentti vuonna 1861 asetetun raamatunkäännöskomitean suomennoksen perustuksella kielellisesti korjattuna.
Uusi Testamentti suomennoksena, jonka Suomen seitsemäs yleinen vuonna 1913 pidetty Kirkolliskokous on päättänyt ottaa toistaiseksi vanhan käännöksen ohella väliaikaiseen käytäntöön"

Kiinnitin huomioni jakeen sanaan "ahtaalla", joka vuoden 33/38 Kirkkoraamatussa on muodossa "ahdingossa". Ihmettelin sitä ja katsoin Koivuniemen Raamattuhausta, ettei tuo ole siitäkään Raamatussa, joka on vuodelta vuodelta 1776 (Biblia 1776).  Siinä sama jae oli muodossa: "Meillä on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitä sure: meillä on pakko, mutta emme epäile."

**Meillä on "väliaikais-Raamattu", joka painettu 1927. Se on ollut äitini tädin, Aune Hääsin ja siinä on mustalle nahkakannelle painettuna hänen nimensä.

Katso, että ovi on auki

Taannoin eräs aamuinen sananvaihto kävi meillä tähän tapaan:

"Muista sitten kattoo, että ovi jää auki."

"No, minä jätin sen aamulla auki."

"No, sitten sen pitäisi olla auki. Muistakaa kattoo, ettei kukaan sulje sitä!" 

Kyse oli siitä, ettei ovi mene lukkoon ja jäädä ilman avainta ulkopuolelle. Sitä armon oveakaan ei meidän pitäisi lukita kenenkään nenän edestä...

Taivaan ovi on yhä auki. Jeesus sanoi itsestään: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu..." Joh. 10:9