Usein taidan pitää kiinni kynsin hampain siitä murheitteni repusta. Hän pyytää saada sen kannettavakseen, mutta minä en vain osaa irrottaa otettani siitä. Antaako se jotain turvallisuuden tunnetta? Onko siinä muka jotain arvokasta? Luulenko osaavani kantaa sen häntä paremmin...? Irrota sinä Jeesus näppini siitä! Kanna sinä se!
Luota sä vaan Herran kätehen, luota sä vaan Herran rakkauteen...niihän siinä laulusa laulettaan.
VastaaPoistaTuttu laulu. Siihen käteen pitäisi osata luottaa, mutta usein huomaan, että saa olla kuin se muinoinen isä, joka huusi Jeesukselle: "Minä uskon; auta minun epäuskoani."
PoistaOi niin tuttua.Usein vielä murehtii kovasti asiaa jolle ei yhtään mitään mahda.
VastaaPoistaEi vaan osaa usein irrottaa otettaan siitä huolehtimisesta...
Poista