Vaelluksen vaikeudesta

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Vaelluksemme tässä maailmassa ei lainkaan ole niin yksinkertaista kuin nuorempana ajattelimme - ei ainakaan kristityllä. Kuta kauemmin elämme, sitä lujemmin tulemme kiinnitetyiksi elämän kankaaseen ja sikäli myös elämän taisteluihin.Väliin ajattelimme kyllä, että kunhan vain siitä vaikeudesta ja siitä ajasta selviämme, niin kyllä koittavat valoisammat ajat ja olomme helpottuu. Mutta sen sijaan moni on saanut vain useampia syviä virtoja kahlatakseen ja uusia tulikokeita kestettäväkseen. Hitaasti opimme käsittämään, että tie on kaita loppuun saakka.

Kuitenkin on jotain sellaista, mikä on varmaa, se nimittäin, että Jumala on luvannut olla kanssamme ja kantaa meitä sekä tulen että veden läpi. Jumala on kanssamme juuri silloin, kun emme itse voi lainkaan auttaa itseämme. Juuri siksi saamme kokea yhteyttä Jumalan kanssa voimakkaimmin silloin, kun elämä näyttää meistä kaikkein toivottomimmalta. Daniel sai leijonain luolassa varmuuden siitä, että Jumala oli hänen kanssaan, ja neljäs mies, joka oli kuin Jumalan poika, ilmestyi palavaan pätsiin hänen kolmen ystävänsä rinnalle. Kun me sellaisessa tilanteessa näemme Jumalan kasvot ja saamme kokea hänen apuaan, muuttuu elämän ankarin koetus suurimmaksi onneksi. Joitakin niistä kauneimmista säveleistä, jotka kristityn sydämestä kumpuavat esiin ja joita kautta iäisyyden kuullaan Karitsan virressä, me opimme kulkiessamme tulen ja veden läpi ja saadessamme voiton, kun Jumala oli meidän kanssamme."

Ludwig Hope kirjassa Sana tänään