Kuinka vaikeaa se onkin toisinaan nähdä ja luottaa. On kuin olisi sankka sumu tai pimeys ympärillä, jota mikään valonsäde ei läpäise. Tai voi olla kuin vankkaseinäisesssä huolten vankilasssa. Millä sieltä pääsee, jos ei sitä ovea joku aukaise?
"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7
"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut." Matt. 10:30
"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20
Niinpä. Luottaminen on meille ihmisille usein vaan niin vaikeaa, ehkäpä siksi, että emme tunne Jumalaa.
VastaaPoistaNiin, siinä se syy varmaan on. Ajattelemme Jumalaa oman rajallisen käsityskykymme mukaan ja ihmisen silmin.
PoistaMiten me arat ja murehtivaiset ihmiset pärjäisimmekään ilman taakan kantajaa...
VastaaPoistaKesken jäisi matka ilman häntä... vaikka kuinka polleana ja voimainsa tunnossa matkan olisi alkanut...
PoistaMuistatko ? Koulussa joskus ihan niillä alaluokilla uskonnon tunnilla oli tämä Matt.10:30 esillä ja opettaja käski meidän laskea parin hiukset. No eihän siinä pitkälle päästy kun laskut meni sekaisin. Minusta se oli opettajalta hyvä oivallus, lapselle avata Jumalan suuruus.
VastaaPoistaEn mä pysty enää muistamaan, mutta tuo oli kyllä hyvä oivallus opelta, niin havainnollinen! Oliko se Nikkilän Eila vai joku myöhempi?
PoistaEila. 😊 En muista oltiinko eka- vai tokaluokalla.
PoistaSitä vähän arvelinkin:)
Poista