Kärsimys, olkoon se millaista hyvänsä "poltetta", ylipäänsä jotain joka pitkään jäytää, hivuttaa, kiusaa, saa meidät ääneen. Ensin ehkä rukoilemaan, sitten kenties valittamaan, jos mitään ei näytä tapahtuvan. Ja lopulta "pilkkaamaan"; epäilemään Jumalaa ja Hänen sanojaan. Kyselemme kuuleeko Hän, välittääkö Hän, tai peräti... onko Häntä olemassakaan...
Tänä aamuna kirjoitin paperille omia tuntojani ja kysymyksiäni niihin aiheisiin liittyen, joita Jumalalle useimmiten esitän. Kyselin, että milloin... ja sitten ajattelin, että välittääkö Hän... Lopulta mieleeni sukelsi jostain nuo kolme sanaa: "älköön kärsimyksen polte". Päätin katsoa mitä muuta niihin sanoihin liittyy.
Jos rupeamme epäilemään Jumalaa yhdessä kohdin, epäilemme kohta Häntä entistä enemmän. Jumala ei ole mikään "osajumala", vaan, jos kerran sanomme uskovamme Häneen, on hänen oltava Jumala Kaikkivaltias kaikissa kohdin!
Me olemme vajavaisia, tietomme ja käsityskykymme on vajavaista, ja sitä on myös uskomme. Jumala on kuitenkin armollinen. Poikansa Jeesuksen ristin työn tähden meillä on puutteinemmekin vapaa pääsy Hänen eteensä. Eikä Hän meitä hylkää vajavaisuutemme takia. Hänhän on Isämme ja Isähän haluaa, että lapsi luottavaisesti hänelle uskoutuu, oli lapsi sitten millä mielellä hyvänsä.
Hyvä jae ja hyviä ajatuksia sulla siitä! Myös kuva sopii hyvin aiheeseen :)
VastaaPoistaTämänaamun ajatuksista syntyneitä. Junakuvia otin muutama päivä sitten ja tähän juttuun kuvaa etsiessäni tuumin, että tuohan voisi sopia.
PoistaNiihin aamun mietteisiini liittyen, siihen kun mietin, milloin saan apua asiaani ja välittääkö Hän..., niin tänään asiani eteni pikku askeleen verran:) Siihen liittyi vielä jännä pieni seikka, jota minä ja isäntä kummatkin jouduimme ihmetttelemään.
Hauska kuulla, että asiasi eteni ja vielä oli se jännä pieni seikkakin! :)
Poista