Eilen isännän kanssa Joensuuhun ajellessa päädyimme jotenkin puhumaan kärsimyksistäkin. Usein voi olotila olla sellainen, että tunnemme saavamme "joka aamu kuritusta" (Psalmi 73) ja se saattaa väsyttää ja masentaa kovastikin.Isäntä jossain kohtaa sitten totesi, että meidän olisi tarkoitus oppia siitä kärsimyksestä jotain. No, minä sitten hetken päästä vähän kärsimättömänä kysymään, että mihin me sitä oppia sitten oikein tarvitaan?
No, isäntä osasi sen oikean vastauksen kysymykseeni antaa ja tuumi jotenkin tähän tapaan, että meidän pitäisi muuttua Kristuksen kaltaisuuteen; Hänen kuvansa, mielenlaatunsa, tulla meissä esiin...
No, siinähän työsarkaa riittää tosiaan, loppuiäksi... Jospa sitä jaksaisikin kärsimyksen keskellä muistaa, että taas ollaan työn alla, jotain hyvää tässä on tapahtumassa.
"Kunnes Kristus saa muodon teissä." Gal. 4:19
Tuossahan sitä opeteltavaa riittää :) Kristukseen kaltaisuuteenhan meitä opetetaan, vaan kauaksi siitä jäädään...onneksi Herra sanoo: "Minun armossani on sinulle kyllin." Joskus koin tuonkin jakeen samalla tavoin kuin eräässä laulussa: "Minun armossani on sinulle kyllin, luulin sitä lyönniksi ja maahan muserruin"...
VastaaPoistaMinäkin olen huomannut joskus joittenkin jakeitten kohdalla tuota samaa, että ne kokee joksikin vaatimuksiksi, vaikka ne olisi tarkoitettu aivan päinvastoin rohkaisuksi.
Poista