Tuossa Jesajan luvussa kansalle sanottiin: "loit katseesi Metsätalon asevarastoon" ja "hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin" "Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti." (Jes. 22:10-11). Ja kun Herra "kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään" niin kansa vain juhli sillä asenteella, että; "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Ei etsitty apua Herralta... ja se oli paha asia.
Ja Korinttossa puolestaan jotkut sanoivat uskovansa, mutta eivät silti uskoneet kuolleitten ylösnousemukseen... ja siitä epäuskosta Paavali heitä nuhteli.Se "asennevika" onkin oikeasti jotain pahempaa, se on epäuskon synti, joka on pantava pois!
"...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..." Hebr.12:1-2
Niin tutulta kuulostaa tuo, ettei osaa oikein tulevaisuudeltakaan odottaa mitään mukavaa...kai se mulla ainakin jonkinlaista masennusta on....välillä sitten olotila on suht normaali, jopa joskus iloinenkin :) Iloa ja voimaa sinullekin <3
VastaaPoistaKiitos Sesse! Iloa ja voimia sulle myös taas tähän alkavaan viikkoonkin. Aika samanlaiset on mietteet meillä...
PoistaMinullakin on ollut monesti samaa asennetta. Viimeksi raamattukurssin jälkeen ajattelin, että nyt ei ainakaan enää ole mitään hyvää odotettavissa. Nyt on kyllä ollut jo useamman kuukauden ajan tiedossa yksi aivan uskomattoman ihana juttu, mutta se vielä odottaa toteutumistaan, joten en uskalla siitä vielä puhua... Mutta jos se toteutuu, niin siinä nähdään, että kyllä hyvät asiat ovat mahdollisia jopa sellaiselle pessimistille, joka ei uskalla niihin uskoa! :)
VastaaPoistaEhkä meitä pessimistejä on enemmänkin, mutta eipä sitä ole niin mukava välttämättä ottaa puheeksi toisten kanssa... Mukavaa viikkoa sinne!
Poista