torstai 27. huhtikuuta 2017

"Surun laaksohon peltosi teit..."

Järkytys. Se voi yllättäen saada ihmisen valtaansa ison tai pienemmän asian takia.  Silloin mikään ei tunnu enää olevan varmaa, on kuin eksyksissä. Nousee ahdistuneita kysymyksiä mieleen...

Muistatko, Jeesuskin oli järkyttynyt.

 "Nyt minun sieluni on järkytetty;
 ja mitä pitäisi minun sanoman?" 

Sitten Hän kuitenkin jatkoi:

"Isä, pelasta minut tästä hetkestä.

Kuitenkin: 
sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."


Hän tuntee meidänkin ahdistuksemme ja järkytyksemme, koska Hänellä on siitä aivan omakohtaista kokemusta. Ja ajallaan Hän meidät siitä nostaa.

----
Raamattulainaukset Johannes 12:27. Näet halutessasi koko luvun tästä: Joh. 12.
Otsikko lienee jostain laulusta peräisin.

6 kommenttia:

  1. :)
    https://www.youtube.com/watch?v=VuIpWf3HtUM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, juuri tuo laulu se oli, joka linkin takaa löytyi:) Kiitos! Kun olin kuunnellut tuon, niin tuli mieleeni, että onhan meillä vanha kuorolaulukirjakin, ja siitä löysin sen myös.

      Poista
  2. Kiitos ajatuksistasi ja Raamatun Sanasta! Minua on kovasti viime aikoina lohduttanut tuo ajatus, että Jeesus tuntee meidän kipumme, koska hän itse on niin paljon kärsinyt. Ja siksi hän voi auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että kerroit tuon! Kun sitä aina välillä miettii, että saako näistä kukaan mitään... vaiko omiani vain höpisen.

      Poista
  3. Niin se on, että Jeesus tuntee meidän ahdistuksemme ja järkytyksemme. Ja kaiken. Ja elää niissä meidän kanssamme. Se on lohdullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan lohdullista. Jeesus kun itsekin koki ne ihmisen tunnot, se niin selvästi sanotaan tuossa yhdessä jakeessa.

      Poista