Luottamuksen lähteille

"...minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen..." Jer. 31:9

Johdatustasi on joskus vaikea ymmärtää. Se kantaa jonnekin niin kauas, minne ei katseeni yllä. En saisi katsoa eiliseen. Sinä tiedät kyllä senkin, että menneestä johtuen minun on vaikea luottaa johdatukseesi... koska en pysty näkemään sen  loppuun. Siispä yritän kuitenkin kulkea sen luottamuksen joen vartta pitkin... Sen joen alkulähteille ei katseeni yllä, mutta tiedän, että se on...

"Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

 Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.

Sillä minä olen Israelin Isä ja Efraim on minun esikoiseni." 

Jer. 31:9

Älä katso suljettua ovea tai erottavaa seinää

"Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset." 
2 Piet. 1:4

"Ihminen joutuu joskus merkillisesti eroon elämästä... Kristitty kokee suurimman hätänsä silloin, kun hän ei saa Jumalalta vastausta, jossa voisi levätä... Kalliit ja mitä suurimmat lupaukset on tänään sinun käytettävissäsi. Älä senvuoksi menetä rohkeuttasi. Älä katso erottavia seiniä tai suljettua ovea. Kiitä Jumalaa lupauksista, jotka kestävät ja koskevat myös sinua..."

Tuo H. E. Wislöffin teksti kirjassa Hiljaisia hetkiä, rohkaisi minua hieman tänään.  Siinä oli siitä, että hyvin erilaisten syiden takia ihminen voi kokea olevansa toisista erotettuna, ja kuitenkin  "Jeesus tahtoo sanoa tänään kaikille ystävilleen, että, vaikka monet asiat erottavat sinut toisista, ei mikään voi erottaa sinua koskaan Jumalan lupauksista."

Kaivoin sitten toisen kirjan esiin. Se oli toisen Wislöffin, eli Fredrikin kirja, Voimallinen on Hänen armonsa. Siitä nappasin seuraavan pätkän: "Jumalan kasvot loistavat sinulle tänään, jos elät tässä valossa. Hän katsoo tällä hetkellä sinuun ystävällisesti. Ja sen mukana seuraa Jumalan armo ja rauha." 

"Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."  4 Moos. 6:25-26  

Ja vielä oli Fredrik Wislöffin Rukouskirjassa hämmästyttävästi samaa asiaa kuin tuossa ensiksi lukemassani. Hän aloittaa tekstinsä lainaamalla Jobia, joka valittaa sitä,  kuinka on joutunut eroon toisista ihmisistä. Mutta Jobilla on yksi "varma tukipiste": "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä." Job 19:25.  Mutta ihmiseltä "se  vain unohtuu kovin helposti, kun jotakin tapahtuu. Minullahan ei ole mitään syytä pelkoon, kun tiedän sinun olevan luonani. Upota tämä totuus syvälle mieleeni juuri nyt. Sinä elät."

Mutta joskus kun ei oikein jaksa uskoa mihinkään lupauksen täyttymiseenkään, voi palata tuohon alkujakeeseen, joka oli Pietarin kirjeestä:   "...hän on lahjoittanut meille mitä suurimmat  lupaukset..."   ja lukea mitä samassa kirjeessä jatkona on:

 "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, 

vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa..." 

 2 Piet. 1:16  Siinä puhuu silminnäkijä.

Hän kuuntelee

"Oi, jospa joku kuuntelisi minua!" Job 31:35

Kaipaamme saada kertoa hätämme ja taakkamme jollekulle. Jumala on aina läsnä ja Hän kuuntelee. Emmekä me tule toimeen ilman sitä Sanaa, joka Hänen suustaan lähtee meidän hyväksemme.


"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Matt. 4:4

"Ihminen elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Ei ole varmaa, että aina tunnet Sanan sinua rakentavan ja lämmittävän. Voit myöskin tuntea Sanan tuomitsevan ja nöyryyttävän. Sana vaikuttaa huolimatta tunteistasi...  Kätkeydy Jumalan Sanaan, ja paha kadottaa valtansa sinuun." 

Lainaus H. E. Wislöff/ Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja

 

Psalmi 33 ja siinä mieltäni virkistäneitä kohtia

Heräsin tänä aamuna jotenkin ankealla mielellä. En tiedä, olinko nähnyt jotain ankeaa unta, vai muutenko vain oli tunnelma sellainen. Halusin sitten etsiä itselleni jotain mieltä virkistävää tekstiä. Luin sitten tämän psalminkin  ja siitä sitten "poimin" korostetummin esiin joitakin kohtia, joihin  huomioni enemmän kiinnittyi.

"Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat.

 Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää. 

Ylistäkää Herraa kanteleilla, 

soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.

 Veisatkaa hänelle uusi virsi, 

 helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

   Sillä Herran sana on oikea,

ja kaikki hänen tekonsa ovat tehtyt uskollisuudessa.

Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta;

  maa on täynnänsä Herran armoa.

 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, 

ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.

Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioiksi,

 panee syvyydet säiliöihin.

Peljätköön Herraa kaikki maa,

 hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
  

Sillä Hän sanoi, ja tapahtui niin,

hän käski, ja se oli tehty.

 Herra särkee pakanain neuvon,

 tekee turhiksi kansojen aikeet.

Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, 

hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.

Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on,

se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!

 Herra katsoo alas taivaasta,

 näkee kaikki ihmislapset;

 asumuksestaan, valtaistuimeltaan

 hän katselee kaikkia maan asukkaita,

hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä,

joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.

Ei kuningas voita paljolla väellänsä,

ei sankari pelastu suurella voimallansa.

Turha on sotaratsu auttajaksi, 

ei pelasta sen suuri väkevyys.

Katso, Herran silmä valvoo niitä, 

jotka häntä pelkäävät 

ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,

pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta,

elättääksensä heitä nälän aikana.

Meidän sielumme odottaa Herraa, 

hän on meidän apumme ja kilpemme.

Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme,

me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme,

niinkuin me panemme toivomme sinuun."

Psalmi 33

--

Virkistäköön ja ilahduttakoon tämä sinuakin!

Kuka meitä vastaan lähetettiin?

Katselimme muutama päivä sitten elokuvan Lainvartija. Se oli länkkäri, jossa oli armoton seriffi.  Syitä ja mielenmuutoksia kyselemättä hän toteutti lainvartijan tehtäväänsä.  Olit sitten syyllinen tehtyyn tekoon tai pelkästään ollut samassa joukossa, oli tuomion uhka ylläsi.

"Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja."  Ps 17:11

Kuka meitä vastaan lähetettiin?

Se ei ollut "...armoton sanansaattaja" 

vaan

"Oikeuden Jumala!" 

 Mutta Hän osaa, ja tahtoo, ja hänellä on valta

 - armahtaa meitä, jotka olemme lainrikkojia. 

"Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala! Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat."   Jes. 30:18

Päämäärästä ja matkallaolosta tietoisena

Paavalilla oli päämäärä kirkkaana mielessä ja hän keskittyi siihen.

"Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." 1 Kor. 2:2

"Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal. 6:14

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuken, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että  voittaisin omakseni Kristuksen"  Fil. 3:9

"...vaan minä riennän sitä kohti, että sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Fil. 3:12

"...mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:13-14

Ehyellä sydämellä

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia."
2 Aik. 16:9

Koko luku nähtävissä tästä:
2 Aik. 16/Koivuniemen Raamattuhaku

Tässä luvussa oli kyse Juudan kuninkaasta Aasasta. Hän ei ollut etsinyt  apua Herralta, vaan Aramin kuninkaalta. Hän voitti kyllä sen sodan, minkä vuoksi hän sillä hetkellä Aramin kuninkaaseen tukeutui, mutta "tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia."  Kuningas Aasaa muistutettiin myös aiemmista sodista, joissa häntä vastaan oli ollut suuret sotajoukot, "Mutta koska sinä turvauduit Herraan, antoi hän heidät sinun käsiisi." Ja sitten onkin jatkona tuo ylle merkitsemäni jae: "Sillä  Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..."

Ollapa meillä ehyt sydän! Sen säröt taidamme kyllä itsekin tuntea, mutta ne tuntee Herrakin ja saamme senkin asian tuoda Hänen eteensä.


 ---
Aamulla jostain tuli mieleeni väärin muistettuna jakeenpätkä: "ehyellä sydämellä voimaakkaasti auttaisi..."  Ajattelin siitä sitten, että Jumalalla on tosiaan ehyt sydän meitä kohtaan. Etsin sitten sen jakeen ja totesin muistaneeni sen väärin. Siltikin, Jumalan sydän varmastikin on ehyt...

Kuvat ovat siitä merkillisestä kortista, jonka isäntä joskus tuntemattomalta ohikulkijalta sai. Siitä oli juttua tässä: Merkillinen vastaus

Armon ja rukouksen hengen... katkeruuden sijaan

 "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle

 armon ja  rukouksen hengen.

 He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet..."

  Sak. 12:10

Ehkä sinäkin olet laillani tuntenut sen, että elämä saattaa toisinaan  katkeroittaa...  

 

"ja te olette unohtaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: 

Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,

äläkä  menetä toivoasi, 

kun hän sinua nuhtelee" 

Hebr. 12:5

"ja pitäkää huoli  siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,

 'ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä',

 ja monet sen kautta tule saastutetuiksi"

Hebr. 12:15

Katkeruuden sijaan on parempi saada armon ja rukouksen henki.

Mitä luvattiin ja mitä meidän osallemme jäi

 Meille luvattiin:


"...minä olen teidän kanssanne joka päivä..." Matt. 28:20
"...minä tahdon auttaa sinua..." Ps 50:15

 Mitä meidän osallemme jäi:

"Älkää... murehtiko huomisesta päivästä..."  Matt. 6:34
"Älkää mistään murehtiko..." Fil. 4:6

 ...vaan
 
"... avuksesi huuda minua hädän päivänä... ja sinun pitää kunnioittaman minua"  Ps 50:15
" ...kaikessa saattakaa pyyntönne  rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi..." Fil. 4:6

...ja niin

"..Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:7

                                                

"Apumme aivan vahva"

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva." Ps 46:2

"Apumme hädässä aivan vahva".  Hän on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä. Pahana päivänä voimme olla hädissämme ja tuntea, ettei Hänkään asiastamme välitä, mutta Hän on aina läsnä ja Hän auttaa lupauksensa mukaan. Voi olla ettemme Hänen toimintatapojaan ja päätöksiään ymmärrä, mutta tosiasia ei siitä muutu. Jumala on uskollinen. Hän pitää lupauksensa, käsitämme me sitä tai emme.

Ylle kirjoitettu psalmi jatkuu: "Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta..."

Ja jatkona seuraa: "Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, se ei horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa...."

Tästä pääset lukemaan kokonaan tuon lyhyen psalmin:

Psalmi 46/Koivuniemen Raamattuhaku 

Voisinko minäkin muistaa...

"Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?"
"Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." Ilm. 7:13-14

Mielessä  vainojen keskellä elävät. Luin äskettäin Seurakuntalainen -sivustolta Pohjois-Korean kristittyjen tilanteesta. Näet jutun tästä: Seurakuntalainen/Pohjois-Korean vainoista.
Jutussa ei kerrota yksityiskohtia, mutta siitä saa kuvan mitä on meneillään siellä. Vainojen keskellä eläviä on tietenkin muuallakin.  Voisiko ajatella, että yritämme muistaa heitä rukouksin... Sen sijaan, että rupeamme pähkäilemään, miksi Jumala sallii tätä tai tuota. Onhan Hän ilmoittanut kauan sitten Sanassaan, että niin tulee käymään.

Muistaisimme niitä, joista media tiedottaa, mutta myös niitä. joista kukaan ei tiedä ja jotka itsekin kokevat, ettei heistä kukaan välitä... Puhuisimme Jumalalle ihan arkisten touhujemme keskellä heistä, pyytäisimme heille voimaa, virvoitusta, viisautta tehdä oikeita ratkaisuja ja puhua oikein, kestävyyttä Jumalan antamin voimin. Ilman sitä ei yksikään kestä. Emme mekään täällä helpommissa oloissa.

Jumalalalla on ihmeelliset keinot, joita Hän voi niin päättäessään käyttää kenen tahansa hyväksi, milloin tahansa. Minua puhutteli aikanaan kirjassa Siperian kierros,  inkeriläisen Juho Punkan elämäntarina. Hän joutui selliin, jossa oli vaarassa paleltua kuoliaaksi ilman vaatteita jäisessä sellissä, jossa oli lattialla vettä polviin asti. Jumala kuitenkin otti hänet aivan taivaallisiin näkymiin ja tuntemuksiin siinä kaiken sen kauheuden keskellä.

"Juho pani silmänsä kiinni ja rukoili hampaat kalisten. - Ota minut täältä, ota minut täältä, Juho rukoili.... Ensiksi Juho tunsi, että lämmintä virtasi häneen..." 

"Avattavan oven kitinä oli ensimmäinen merkki, josta Juho havaitsi olevansa vankisellissä.... Juho ihmetteli häntä pois hakevien miliisien  ällistynyttä ilmettä kun he katsoivat häneen...."

(ylläolevat lainaukset kirjasta Siperian kierros/Olavi Eskola)

Jos olisin itse vainojen keskellä, toivoisin, että puolestani rukoiltaisiin! Jumala näkee jokaisen.

 

"Herrani, sinä tiedät sen."

Ilm. 7:14

---
 Lisätietoa nykyajan vainotuista:
http://www.marttyyrienaani.fi/

Paavalin kirjeestä efesolaisille

"Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, 

anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä,
  antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan

 ja valaisisi teidän sydämenne  silmät, 

että tietäisitte, mikä on se toivo, 
johon hän on teidät kutsunut,

 kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään

 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus

 meitä  kohtaan, jotka uskomme

- sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa,
kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. 

Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää."

 Ef. 1:15-23 

Avoin lähde

"Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan." Sak. 13:1

Tänäänkin sama

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."   Hebr. 13:8

"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: 

minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." 

Jes. 41:4

Toivon päivänä

"...toivo ei saata häpeään..." Room. 5:5

Tuossa roomalaiskirjeen luvussa puhutaan Jumalan kirkkauden toivosta, jonka  Paavali sanoo olevan "meidän kerskauksemme". Mutta sitten hän jatkaa sanoen, "eikä ainoastaan se, vaan..." ja mitä se muu onkaan? Se on ahdistukset! Sen Paavali sanoo saavan aikaan kärsivällisyyttä. Se puolestaan saa aikaan "koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa". Mutta "toivo ei saata häpeään"... koska Jumala rakastaa meitä. 

Emme kylläkään liene niin pitkälle päässeet, että kerskaisimme ahdistuksista, mutta niitä meille kyllä annetaan - muodossa tai toisessa. Emme taida sitä kärsivällisyyttäkään useinkaan havaita, mutta koettelemukset mennään läpi ja saadaan ehkä käsittää, että senkin läpi Herra meitä vei, ja siinä auttoi, vaikka usein meidän silmämme ovat aivan pimitetyt ettemme mitään näe.

"Kun toivo sidotaan Jumalan sanaan, voidaan kestää." Tämän lohdullisen lauseen ja muutakin lohdullista, luin tänään Suomen Raamattuopiston päivän sanasta. Siinä Juha Vähäsarja kertoo vihollisen polttamasta kylästä, jossa kylän kaikki talot ja tavarat menivät. Eräs isäntä aikoi epätoivoisena päättää päivänsä. Hänelle tuli kuitenkin mieleen, että yksi tavara säilyi. Hän oli piilottanut aiemmin Raamatunsa kiven alle. Se löytyi sieltä ja mies ryhtyi lukemaan sitä, sillä seurauksella, että elämänhalu palasi.

Voit katsoa mainitun Vähäsarjan koko tekstin tänään (muina päivinä on joku muu teksti) tästä linkistä: http://www.sro.fi/paivan-sana

Halutessasi voit katsoa myös Roomalaiskirjeen luvun 5 tästä: Roomalaiskirje luku 5/Koivuniemen Raamattuhaku

Mikä riittää?

Joskus joutuu miettimään, että tekikö tarpeeksi? Tekikö kaikkensa? Usein vastaus siihen voi olla kipeän värähdyksen aiheuttava, tuntuu ettei ehkä ollut riittävän sitä tai tätä... Joutuu sitten kysymään itseltään - ja kenties Jumalaltakin - mikä riittää? Syntien anteeksisaamiseen riittää Jeesuksen tekemä työ. Mitä kaikkeen muuhun tulee, niin mitään yksiselitteistä vastausta  elämän riittämättömyyksiin ei varmasti ole, mutta jotain viitettä ehkä Raamattu antaa. Tulivat mieleeni seuraavanlaiset kohdat Raamatusta:

"Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi:

- Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis minulle, että hän minua auttaisi.

Herra vastasi ja sanoi hänelle: - Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Luuk. 10:38-42

Jeesus sanoi muuten näinkin: "...älkääkä korkeita tavoitelko." Luuk. 12:29. Tuo sanominen oli sen yhteydessä, kun Jeesus puhui ruuasta ja vaatteista. Itselleni oli jotenkin tämä lausahdus siinä yhteydessä mennyt ikäänkuin ohi silmien.

Ja vielä Paavali kirjoitti näin: "...Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin..." Room. 12.16

Hän ei niitä muistele

"...Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19

Kun Jumala antaa synnit anteeksi, Hän ei niitä enää muistele. 

Ristinpuulle ne kannettiin...

Ei niitä tarvitse enää itse kantaa...

Häkki on auki...

 

 

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi..." Snl. 10:28