Muukalaisuuden tuntoja on taas mielessäni pyörinyt. Varmasti sen tähden, koska lapsuuden kotikuntaanikin olen miettinyt. Silloin aina palaa mieleen nekin tunnot, kun kaipasin sitä, että olisipa minullakin ollut joitakin sukulaisia paikkakunnalla oman perheeni lisäksi. Ja hieman samaa se on nytkin.
Mutta kerran kaikki muukalaisuus päättyy. Meillä on siellä sukumme sijat ja asunnotkin meitä odottamassa.
"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29
"...hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä..." Apt. 17:26
Samoja muukalaiseeden tunteita minullakin alkoi omakohtaisesti tuntua, kun luin postaustasi ja muistelin minäkin omaa lapsuuttani ja elämääni :)
VastaaPoistaSe tuntuu itsestä ihan ihmeelliseltä, että jotkut saattavat asua ikänsä ihan sukunsa sijoilla. Olen miettinyt sitä, ja tuuminut, että jos itselle olisi se ilo suotu, tuskin sitä osaisi arvostaa. Monestihan sitä tuttua ja lähellä olevaa ei osaa.
PoistaTuttu tunne... kaunis kuva ja ajatuksia herättävä teksti 💜
VastaaPoistaAina välillä nousee nuo tunnot esiin, toisinaan niitä ei niin ajattele. Mukavaa viikkoa sinulle:)
Poista