Pitäkäähän hyvää huolta tavarasta, vai...?

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. "  Matt. 6:19

Kootaan muistoja, keräillään, tai otetaan muuten vain talteen, kun ei raskita poiskaan laittaa. Ajanoloon huomataan, että tavaraa on kertynyt. Siitä on monenlaista askaretta ajatuksille, huolta ja mielen vaivaa; ei ole säilytystilaa tarpeeksi tai jos on, se ei ole sopivanlaista. Tavaroita menee pilalle  tavalla tai toisella. Tai niitä ei vain tavarapaljouden keskeltä löydetä. Ja uutta kiinnostavaa löytyy jatkuvasti lisää, vaikka tiedostetaankin, ettei enempää tarvittaisi. Tähän on tultu.

Eihän meidän tehtäväksemme annettu täällä koota tavaroita. Ei, vaikka ne olisivat kuinka arvokkaita tai vaikka niihin sisältyisi muistoja ja tunnearvoa. Jeesus ei kaiketi puhunut siihen suuntaan, että pitäkäähän hyvää huolta tavarasta, tallettakaa sitä. Ei, vaan hän sanoi, ettemme niitä aarteita kokoaisi. Aarteita! Vaikka ne olisivat meille kuinka aarteita. Vähän on tarpeen.

Eikös se ollutkin ihan toinen paikka, kuin oma kaappi, komero, tai varasto, mihin niitä aarteita piti koota...

---
Olen viime aikoina, aina silloin  tällöin, saanut havaita, kuinka joku tavara on mennyt ulkovarastossa pilalle. Se harmittaa kun joutuu heittämään pois. Toisaalta se on ollut minulle muistutus, ettei se kaikki ole ollut tarpeellista säilyttää. Menneestä ei voi pitää kiinni tavaroiden avulla, vaikka sitä kai se muistorikkaiden tavaroiden tallettelu on.  Ja kun osaisi pidättäytyä siitä, ettei sitä muka tarpeellista, kaunista, jännää, mielenkiitoista, kivaa tavaraa, haalisi enää lisää. Mieluummin opettelisi vähentämään sitä olemassaolevaa...