"Ja Hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha..."
Luuk. 3:23
"Sitten Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti häntä erämaassa,
ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää...
"Jos sinä olet Jumalan Poika..." ...
"Jos sinä siis kumarrut minun eteeni..."
...Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi.
Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin." Luuk. 4: jakeista 1-14
---
Suomen Raamattuopiston päivän sanassa, (kirjasta Joka päivä lapsen lailla/Juha Vähäsarja) oli tänään näin:
"...Usko voi olla monien ahdistusten ja kiusojen koettelema, se voi olla pieni ja suitseva kuin sammumaisillaan oleva kynttilänsydän; mutta Pyhän Hengen voimasta se silti palaa, koska Herra itse suojaa sen liekin..."
---
Tuolla aivan alussa oli siitä, kuinka taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas poikani; sinuun minä olen mielistynyt." Sehän oli sanottu tietysti Jeesukselle, Jumalan omalle Pojalle, mutta jotenkin minua ilahdutti ajatus, että eikö Jumala tavallaan sano meillekin vähän samoin? Vai onko tämä liian rohkeaa tai julkeaa sanoa niin? Sanotaanhan Hänen kuitenkin hänen rakastavan meitäkin: "sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä." (Joh. 16:27) Onhan se aika huikea ajatus, että "Isä itse" rakastaa meitä!
Tulipa tästä tekstistä aika sillisalaattia,
mutta toivottavasti tästä "salaatista" edes joku osa maistuu hyvin:)
Olemmehan me Hänen lapsiaan,kun olemme Hänet uskosssa vastaanottaneet elämäämme, niin eikö Hän meitä rakastaisi :)
VastaaPoistaNiin:) Sen takia kai voisi mielessään omistaa itselleenkin ne sanat, että Hän on mielistynyt meihin... Se tuntuisi lohdulliselta.
Poista