Kaikki kannettiin

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
 Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana." Jes. 53:4

"Meidän kipumme".  Kun meillä on jokin "kipu", olkoon sitten minkäsorttinen tahansa, se tuo helposti mukanaan muutakin. Enkö vain huomaakin "kipua" kärsiessäni myös epäuskon kolkuttelevan ovella. Ja ennenpitkää seuraakin syyllisyydentunto; "miksi taas päästin sen sisään?"

Mutta "meidän kipumme hän sälytti päällensä". Hän siis otti sen kantaakseen. Eikö se katakin ne "kivun" seuralaisetkin!