lauantai 30. kesäkuuta 2018

Toivottuun satamaan

"Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

Kuva omatekoinen. Idea siihen tuli Sessen blogissa olleesta jutusta.


He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan." Ps. 107:28-31



PSALMI 107

"Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on nostanut ahdistuksen alta
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asutttua kaupunkia.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimmn neuvon.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat eikä ollut auttajaa.

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Hän  vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen,
ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidän heidän ahdistuksistaan.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
ja hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

Ja kun he vähentyivät huolten ja vaipuivat  onnettomuuden ja huolten painon alla,
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle
ja panee heidän harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkkia suunsa.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja."


torstai 28. kesäkuuta 2018

Meidän isoveljemme: Jeesus!

Meillä kaikilla on isoveli! Meidän Isoveljemme on meitä paljon vanhempi. Hän on vahva ja juuri sellainen ihanneveli, jonka jokainen toivoisi itselleen. Hän pitää huolta meistä pikkusisaruksistaan; puolustaa meitä jatkuvasti kaikenlaisen kiusan ja uhkaavan keskellä. Isoveljemme tuli vapauttamaan meidät suurimmastakin uhasta: kuoleman vallasta.

"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisella tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hebr. 2:14-15

Samme kaiketi kutsua Jeesusta myös nimellä "Isoveljemme". Hän on kuitenkin esikoinen; me niitä pikkusisaria ja -veljiä.

"Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi," Hebr. 2:10-11

Hebr. 2:9-18


maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kartanonherran mailla

"Autuas, se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä..." Ps. 65:5

"Esikartano", pieni kartano ison mailla?




Kartanonherran lapset?  Hänen omiaan, nimiinsä otettuja, rakastettuja...

Kartanonherra näkee lapsensa aina ja huolehtii heistä joka aika. Hänen maillaan asuvat lapsensa näkevät hänet ja tietävät, että heistä huolehditaan joka aika.

Kartanonherran mailla asuessa saattaa toisinaan käydä niin, että hätäännymme jonkin ongelman takia. Ajattelemme kuten entisessä elämässämme, emmekä tiedä kuinka ongelmamme voisi mitenkään ratketa. Unohdamme kartanonherran ja asemamme. Olemme hänen lapsiaan, elämme hänen maillaan, hänen kartanonsa hyvyyksistä, hänen huolenpidostaan.
Kun meillä on ongelma, tieto siitä tavoittaa hänet heti. Silti hän pitää siitä, jos itsekin rohkenemme asiamme hänelle kertoa. Emme vain usein rohkene tai kehtaa, kun emme ole oikein tajunneet asemaamme vielä. Emme ole  emme vieraita, vaan hänen lapsiaan. Sen tajuaminen vie aikaa. Samoin se, että opimme pois vanhasta, ja opimme uutta.

---
Tekstini sai alkunsa kun luin Wislöffin kirjaa "Voimallinen on hänen armonsa", tälle päivälle merkittyä tekstiä. Siinä oli tuo yllämainittu jakeenkohta sekä selitystä siitä, kuinka me emme itse valinneet häntä, vaan Jumala määräsi "meidät, köyhät syntiset, lapsikseen" ja kuinka olemme autuaita. Mainittiin kaksi asiaa, jotka  siihen sisältyy: Saamme elää Jumalan esikartanossa ja meidät ravitaan Jumalan huoneesta. (Noin omin sanoin ilmaistuna.)


lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kun aika on täynnä

"Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen" Gal. 4:4



Mieleeni tuli tuollaien jae. Olin jo aiemmin aamulla kirjoittanut toiseen blogiini (vaaranlaella) jutun, jossa melkein sama otsikko, kuin tuolla yllä. Se juttuni teksti kertoi Johannes Kastajasta. Hän tuli, kun Jumalan aika oli täysi, vaikka ihmisten mielestä aika olisi ollut jo ohi.

Tuokoon virvoitusta se ajatus, että Jumala toimii, kun aika on täysi!

Kun aika on täysi, alkaa tapahtua, vaikka me emme näkisi vielä mitään, ja asia tuntuisi meistä aivan mahdottomaltakin. Minkä Jumala on päättänyt, se toteutuu!



torstai 21. kesäkuuta 2018

Luotanko?

"Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin." Ps. 118:8

"Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala." Ps. 62:8





"Koko Raamattu sen ensimmäisestä sanasta viimeiseen saakka kehottaa ja vaatii meitä luottamaan kaikkein luotettavimpaan ja varoittaa meitä luottamasta ihmisiin, luotuihin. Vieläpä se kiroaa sitä, joka luottaa ihmiseen ja tekee lihan itselleen käsivarreksi. Se lupaa kaikkea siunausta ja kaikkea pelastusta sille, joka luottaa Herraan (Jer. 17:5,7). Hän on niinkuin puu vesiojain tykönä, niinkuin kallio meressä. Siitä huolimatta luotetaan kernaasti ihmisiin, etsitään yhä vain ihmistukia ja unohdetaan Herra ja hänen käsivartensa, ikäänkuin häntä ei olisikaan, niinkuin hän ei olisi meille mitään luvannut. Niin vaikeaa on ihmiselle pitää kiinni siitä iankaikkisesti lujasta ja katoamattomasta, jota hän ei näe, että hän mieluummin tarttuu oljenkorteen, jonka hän näkee, taikka ruokoon, josta hän voi ottaa kädellään  kiinni, mutta joka kohta, ennenkuin hän siihen edes oikein nojaakaan, katkeaa ja putoaa häneltä läpi käsien. Mutta ken on oppinut luottamaan Herraan, joka voi avata tien mereenkin ja sen syvien vesien läpi, hän on keskellä rajuilmaa kuten kallio meressä, tosin ahdistettuna ja vainottuna, mutta kuitenkin horjumattomana ja järkähtämättömän lujana hänen luottamuksensa perustalla, joka ei horju. Ken ei katsele vaaraa eikä murheen raivoavia aaltoja ja laineita, vaan perämiestä, joka ei koskaan ole kärsinyt haaksirikkoa ja jonka laiva ei milloinkaan ole hukkunut, hän on levollisena ja lujana Jumalassaan, niinkuin ei mitään muuta olisi kuin hän ja hänen Jumalansa, niinkuin ei mitään onnettomuutta ja vaaraa olisi olemassakaan." 

Johannes Gossner Aarrearkkunen/Suomentanut U. Paunu/Ev. Lut. Herätysseura ry.




---

Katson niin vain näkyvää... Saatan puhua luottamuksesta kauniita, mutta kiperän paikan tullen sen ohuus nähdään: se on kuin jääriite. Kiperässä paikassa kirveltää, koska en osaa juurikaan katsoa kuin sitä näkyvää. Osaan sentään vielä huutaa Isää avuksi, välillä kovemmin, välillä heikommin, mutta kuuleehan Hän. Oman luottamukseni kehnouden näkyessä,  on pakko ihmetellä, miten Jumala moista sietää? Ei muuta selitystä ole, kuin se paljonpuhuttu rakkaus, se hänen Isänsydämeltään lähtevä, joka jaksaa rakastaa sellaistakin, jossa ei mitään rakastettavaa olisi. Isä jaksaa rakastaa lastaan, mutta lapsi ei kykene samaan, eikä sitä Isän rakkautta käsitä.






keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Aamun jakeita

Laitan tähän tänä aamuna hartauskirjoista tälle päivälle merkattuja jakeita. Jotenkin ne kaikki tuntuivat nivoutuvan toisiinsa.

Wislöffin Rukouskirja:

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

"Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua." Ps. 55:23

Gossnerin Aarrearkkunen:

"...Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi. Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät. Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita..." Jes. 60:19-21

Vähäsarjan Lupaus kantaa:

"Ja hän pyykii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, eikä murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4 KR -92

---

Ylläoleva jae  vanhemman käännöksen mukaan:

"ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:4





tiistai 19. kesäkuuta 2018

Hän ei väsy meihin

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. 
He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."
 Jes. 40:31





"Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä Israel, puhut:"Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?

Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton." Jes. 40:27-28

---



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Jumalan armosta olen, mikä olen...

"Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha..." 1. Kor. 15:10



Eikä  Hänen - Jumalan - armo ole minuakaan kohtaan turha, vaikka olen mikä olen... En voi Paavalin tavoin sanoa, kuten tuon jakeen jatkossa on, että olisin kovasti työtä tehnyt. Kumminkin Paavalikin totesi,  että se oli Jumalan armo, joka oli hänen kanssaan: "...vaan enemmän kuin he kaikki olen minä työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani." 1. Kor. 15:10

Armo kuuluu minulle ja sinulle myös. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" Tiit. 2:11

"Siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien." 1. Tim. 4:10


Siunattua lepopäivää Sinulle!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Painolastia

"Tuntuu, että painolastia tulee koko ajan lisää... Painaako se minut vielä kokonaan maahan?

Eikös se pitänyt "panna pois kaikki se, mikä painaa"? 


Kuka tulee ja raivaa kaikki ne piikkiset kasvustot, jotka estää ja pistää? Tuletko Sinä, Herrani? Vai Sinäkö olet lähettänyt tuon kaiken jotakin tarkoitusta varten?


Miksi sitten meitä käsketään laittamaan pois kaikki painava, jos ne onkin Sinulta?


Miten voimme erottaa, mistä ne on? Sanotaanhan niinkin, että "monen ahdistuksen kautta" meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan.


---

juttu jatkuu: Reposaaressa  asuessamme saimme tietää, että siellä kasvaa sellaisia kasveja yhä, jotka ovat joskus aikanaan tulleet sinne laivojen painolastina. 

Painolasti oli todellakin vain painona, tekemässä laivaa vakaammaksi kulkemisessaan. 

Painolasti oli  siis silloin hyvä ja tarpeen. Eri asia sitten on, onko se tarpeen, että maalle kipattu painolasti saa vielä tuottaa jotain kasvavaa... Siitä en osaa sanoa mitään. Riippuu kaiketi siitä, mitä siitä kasvaa."


---
Noin kirjoitin eräänä päivänä. Mainittu Reposaari on Porin edustalla.

Hebr. 12:1 "Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa."

Apt. 14:22 "ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."



torstai 14. kesäkuuta 2018

Hiljainen luottamus

"Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: - Jos kääännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. " Jes. 30:15 KR -92







keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Saviastiaan kätkettyä

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7


" ...aarre..."  meissä? ... heikoissa, vähäisissä, rikkinäisissä?  Vaikea uskoa ja nähdä sitä, mutta niin tuo jae sanoo... saviastioissa se on.




lauantai 9. kesäkuuta 2018

Jo ennen kuin...

"Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 
"Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." Joh. 1:48

Viikunapuun alla... Yhtähyvin se olisi voinut olla jokin muu paikka, ja tilanne. Kukaties, se oli jotain sellaista, että Natanael, jolle tuo ylläoleva sana sanottiin, piti sitä merkityksellisenä, että Jeesus näki hänet juuri siellä...

Näkeekö Hän minut vaikkapa hellan ääressä paistinlasta kädessä, tai aamuisin keittiön pöydän ääressä kahvikupin kanssa, tai kävelemässä itsekseni metsäteillä?  Varmasti näkee. Kuin myös sinut siellä, missä sinä olet - ja niissä sinun mietteissäsi.




Se voi olla vaikka omenapuun alla, puiston penkillä, raitiovaunussa, venevajassa, pyörän selässä, sairaalan sängyssä, kirjastossa... missä vaan oletkin.

"Ja kun he nostivat silmänsä, 
eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8


 Mutta ennenkuin minä näen hänet - näki Hän jo minut!


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Yhteenkuuluvia kumminkin

Tänä aamuna lueskelin tekstejä, jotka yllättävästi näyttivät sopivan yhteen, vaikka ovat aivan eri asioista puhuvia - ensituntumalta. Vaan kumminkin yhteenkuuluvia, niinkuin koko Raamatun sanoma.

Ensin jouduin tutkistelemaan  omia tekemättömyyksiäni: "Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." Matt. 25:45 KR -92

Mutta - luin lisää kirjasta: "Viimeisen tuomion teksti tuntuu vahvalta lain julistukselta: Jos te ette ole tehneet, tulette tuomituksi. Jos olette tehneet, tulette siunatuiksi. On syytä lukea kuitenkin tämän tuomion perusteet tarkasti... Jako pelastuviin ja kadotukseen joutuviin on tehty jo ennen hyvien ja huonojen tekojen luettelemista. Jaon perustana on usko Jeesukseen. Kristityt pelastuvat siis uskon kautta Jeesukseen, eivät tekojensa perusteella..." Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

Ajattelemisen aihetta antoi tämäkin edelliseen liittyen: "Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran." Luuk. 23:44-46 KR -92

"Jeesus, kun henkäisit viimeisen kerran ristin karuun puuhun naulattuna, annoit henkesi koko maailman syntien tähden... Sovitit syntimme rangaistuksen ja ostit ihmiskunnan vapaaksi. Raskas temppelin väliverho, joka oli elävä kuva syntisen ihmisen ja sinun pyhyytesi välisestä erosta, oli nyt revittty lopullisesti halki. Kaikilla sitä tahtovilla on avoin lähde syntejään vastaan ja vapaa pääsy eteesi..." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja

Ja yhteen edellsten kanssa kuuluu tämäkin: "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento." 1 Moos. 2:7 KR -92

"Olemme elossa, koska Jumala puhalsi meihin elämän hengen. Olemme siksi myös äärettömän arvokkaita tekijämme silmissä. Emme omista elämäämme, vaan kuulumme elämän Antajalle. Tämä tuo meille vastuun. Meitä ei luotu itseäme varten, vaikka olemisellamme on jo sinänsä mittaamaton arvonsa. Meidät on luotu etsimään ja toteuttaman yhteistä hyvää..."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja




Siunattua päivää Sinulle!
Olet mittaamattoman arvokas...







maanantai 4. kesäkuuta 2018

Epätoivon piinaamankin TOIVO

Se voi alkaa jostain ihan pienestä; se, että epätoivo alkaa kolkuttella ja huudella ovella.  Tuumin tässä eräänä päivänä, että on tosi vaikeaa pitää sitä epätoivoa oven toisella puolella. Sen ääni kuuluu jatkuvasti vaativana kuin muinoin satukasetilta*: "Avaappas ovi, että pääsen sisään!" ja vastaus "Sisään et sinä tulla saa. Emme me sinua uskokaan!"  Auta Jeesus tuon kanssa! Auta tänäänkin ettei epätoivo pääse sisään, vaan osaisimme havaita sen TOIVON olevan kanssamme täällä "maan pimennoissa" (laulun sanoin) tänäänkin, vaikka monenlaiset asiat mieltämme piinaavat ja yrittävät huudella epätoivoa ovesta sisään. Saakoon se TOIVON huuto olla kovempi!

"Olkaa  toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room. 12:12

---


*Meillä isommat lapset kuunteli aikanaan satukasetteja, ennen dvd-aikaa. Eräs niistä oli isosta pahasta sudesta kertova. Niin moneen kertaan tuli kuultua sitä, että tuo yllä oleva lausahdus ison, pahan suden suusta kuuluu mielessäni näyttelijä Matti Raninin äänellä, joka oli siinä roolissa aivan mainio.

Mutta... vihollisemme on suuri sadunkertoja. Koko ajan se yrittää saada meidät uskomaan omiin juttuihinsa tosina. "Emme me sinua uskokaan. Sisään et sinä tulla saa!". Niin sille olisi vastattava. Jos se epätoivo kumminkin on saanut jalkansa ihan ovenrakoon jo, tai peräti päässyt sisälle, huudetaan TOIVOA.

Näin Toivon nimipäivänä. Olenhan Toivon tytär...:)


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Lähdettä kohti

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen huomasin, että se lapsilla ollut kurkkukipu, joka heissä nyt jatkaa oloaan toisessa muodossa, eli nuhana jne, on nyt minulla. Mietin väsyneenä ja tympääntyneenä, että nyt eletään tässä todellisuudessa ja tämän elämän lakien mukaan, joten siihen tyyliin on varmaankin jatkoa luvassa seuraaville päiville ainakin ja kenties viikoillekin. Näissä synkistelyissäni kumminkin otin käsiini hartauskirjan, ja luin siitä:




"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." "Jeesus, tarvitsen taas läsnäolosi vakuutusta. Tarvitsen apuasi taivaasta, sillä olen näännyksissä... Sinä lupaat sanassasi juottaa väsynyttä ja ravita nääntynyttä. Tässä on yksi sellainen. Toteuta lupauksesi, niin minä nousen jälleen ja voin kiivetä uudelleen vuorille - vaeltamaan raikkaissa tuulissasi."  (Jer. 31:25 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa)

Siinä oli jo vähän virvoitusta väsyneeseen mieleeni. Otin toisen kirjan:

"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi." "Kun me astumme taivaan valtakuntaan ja ajattomuuden ihmeelliseen olotilaan, tulee Herramme itse meitä vastaan ja sulkee meidät hellään syleilyynsä. Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistämme ja laskee täydellisen rauhansa sydämiimme. Hän riisuu päältämme kaikki sairaudet, ahdistukset ja heikkoudet kuin vanhat vaatteet ja pukee meidät uusiin, puhtaisiin pukuihin..."  (Jes. 35:5-7 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa)

Ja vielä se kolmas esillä ollut kirja:

"Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." "Jos tietäisimme kuolemattomuuden salaisuuden, ei olisi yhtäkään ihmistä, joka ei pyrkisi siitä osalliseksi. Jos olisimme janoisena erämaassa ja näkisimme lähteen, ei olisi mitään, mikä estäisi meitä pyrkimästä sammuttamaan siinä janomme..." (Ilm. 22:17 KR-92/Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)




Näistä minä sain virvoitusta tähän aamuun. Muuten en olisi ottanut tätä konettakaan esiin laisinkaan.

Hyvää lepopäivää sinulle!


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kenen tykö menisin? Jään tähän.

"Tahdotteko tekin mennä pois?"


"Herra, kenen tykö me menisimme? 
Sinulla on iankaikkisen elämän sanat..."

Joh. 6 jakeista 67 - 68



---
Löysin kirjan välistä kirjoittamani lappusen. Sen luettuani lisäsin lappuseen nuo ylläolevat sanat. Lappusen teksti näkyy tässäkin: (jutun otsikko ja alussa oleva pieni tekstin osa)