Herran huoneeseen istutetut

Herran huoneeseen istutetut eivät rehota miten sattuu. "...jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho..." Ps. 92:8

"Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

  He ovat istutetut Herran huoneeseen,

  He viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa."

 Ps. 13-14

"Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole." Ps. 92:15-16


Mainittu mehevyys, vihannuus ja hedelmän tekeminen on varmaankin jotain muuta, kuin ulkonaista tunnetta hyvinvoinnista, tai polleata ajatusta, että tässä jotain ollaan. Varmaankin se tarkoittaa juuri tuota, että vaivoineenkin Herran oma yhä julistaa, sanoin tai sanattomasti, ettei Jumalassa sitä vääryyttä ole, vaan Hän on kallioni, Hän on vanhurskas.

Siunattua päivää Sinulle!

---

Lisäsin tähän vielä linkin erään Airin blogiin. Hän julisti loppuun asti Herran armotekoja. Linkki vie juttuun, jonka hän oli kirjoittanut hyvin varhain viimeisen päivänsä aamuna.

Hänet tuotiin Jeesuksen tykö

Hän ei nähnyt mitään. Hän ei myöskään voinut puhua. Mutta hän kuuli. Hän kuuli, kuinka ihmiset puhuivat hänestä. Sanoivat hänen olevan hullu; riivattu.  Ja riivattu hän todella olikin.  Hänellä oli niin paha olla! Mutta kukaan hänen ympärillään olevista ei käsittänyt, miten paha hänen olonsa oli. He kyllä näkivät, että hän käyttäytyi  oudosti, mutta eivät aavistaneet; eivät käsittäneet, että hänen sokeiden silmiensä ja puhumattoman suunsa takana asui niin suuri ahdistus... Kunnes tuli eräs, joka näki niiden taakse, hänen suurimpaan hätäänsä, ja paransi hänet! Hänestä tuli näkevä, puhuva, ja hänen riivaajansa häipyivät, kun Jumalallinen niin käski! Jeesus teki hänet terveeksi. Hän oli vapaa mies!

"Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki." 

Matt. 12:22

Jos vetten läpi kuljet

"Jos  vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota..." Jes. 43:2

"...vuorokauden olen meressä ajelehtinut..." 2. Kor. 11:25

Paavali, ja kaikki muutkin haaksirikkoutuneesta laivasta joutuivat veden varaan. Uimataitoisten käskettiin hypätä ensin veteen. Sitten muille annettiin ohjeeksi ottaa laudankappaleita tai muuta sopivaa, ja niiden avulla pysytellä veden pinnalla.

Ja kaikki pelastuivat. Yksikään ei hukkunut.

Tiedossa on... Vierellä on...

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan..." Matt. 6:8

"...minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus,

minä vapahdan hänet..." 

Ps. 91:15

"Kun hänellä on ahdistus", silloin Hän on siinä, vieressä ihan. Ei olla yksin ja hukassa, vaikka se siltä tuntuisikin. Ei ole niin, että Hän vasta silloin saapuisi luoksemme, kun tunteemme sanovat niin. Hän on vierellämme siinä ahdistavassa hetkessäkin, jolloin ehkä koemme olevamme aivan yksin. Hän on siinä. Hän kestää kuulla ahdistuneet ajatuksemme.

"Hän on jo läsnä tässä huutamisessa"

"Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä Israelin Jumala, en heitä hylkää." Jes. 41:17

"Herra kuljettaa monia sieluja elämän läpi sangen kovia ja koleita teitä. He vaeltavat ikäänkuin hiekkaerämaiden kautta, mistä he eivät löydä lohdutuksen ja virvoitusen vettä, mistä kaikki lähteet näyttävät kuivuneen. Sieltä mistä etsitään lohdutusta, sitä ei löydetä, kaikkialla näyttää olevan vain suurempaa sydämen tuskaa. Eikä edes sisimmässämme, Herran pyhäkössä, näy ainoatakaan armonkatsetta, huolimatta kaikesta rukoilemisesta ja itkemisestä, ikäänkuin Jumala olisi tyly, kuten Job arveli (30:21). Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun  ja tuhan kaltaiseksi. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minullle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun (Job 30:19,20). Tällä täytyy lohduttautua sielujen, jotka näyttävät olevan yhtä yksinäisiä kuin Job. Heidän rukoustensa kuuleminen ei voi jäädä tulematta. Jumala ei saata heitä hyljätä, vaikka siltä näyttääkin. Hän on jo läsnä tässä huutamisessa, huokaamisessa ja kaipaamisessa, ja tässä pimeydessä salattuna valona, joka aikanaan on kirkaasti heidän silmiinsä paistava."

Teksti: Johannes Gossner Aarrearkkunen (suom. U. Paunu), Ev. Lut. Herätysseura ry 1994

"Minä se olen".

"Silloin  Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: 

"Ketä te etsitte?"

He vastasivat hänelle: 

"Jeesusta, Nasaretilaista."

Jeesus sanoi heille: 

"Minä se olen."

...

...

Niin hän  taas kysyi heiltä:

"Ketä te etsitte?"

He sanoivat:

"Jeesusta, Nasaretilaista."

Jeesus vastasi:

"Minähän sanoin  teille, että minä se olen.

Jos te siis minua etsitte, 

niin antakaa näiden mennä."

Joh. 18:4-5,7-8

Kun he nostivat silmänsä

"Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8


Jos minä nostan pääni, näkisinkö minäkin sinut yksinään? Risaisen verkkoni läpi?

Mutta ennenkuin minä näen hänet - näki Hän jo minut!

"Kun he nostivat silmänsä..." Opetuslapset olivat nähneet jotain hienoa, mutta sitten he näkivätkin arkisen näköisenä Jeesuksen. Voisiko ajatella niinkin päin, että kun allapäin oleva nostaa katseensa, ei hän näe tekemättömiä tekojaan, ei syyttäviä sormia, ehkä ei pelottavia tulevaisuudenkuviakaan, ei turhia "tuulentupiaan", ei risoja verkkojaan - vaan

"Jeesuksen yksinään". 

 Kaikki muu haipuu siloin pois.

Sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista...

"...että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista..." Ef. 1:18-20 KR -92

Epätoivon hetkiä

Sellaisia ovat saattaneet olla nekin päivät, kun Aabraham joutui toteamaan, että ruoka ei riitä ja hänen onkin nyt lähdettävä tästä luvatusta maastaan Egyptiin. Sellainen lähtö oli riski, ei voinut tietää, oliko siltä paluuta takaisin.

Sillä kuitenkin oli. He palasivat takaisin. Egyptissäkin heillä oli ollut uusia epätoivon aiheita, mutta Jumala piti heistä huolta kaiken sen keskellä, vaikka tuntemukset eivät liene niiden keskellä olleet aurinkoiset. Varmaan on mielessä pyörinyt kysymyksiä Jumalan huolenpidosta, kun ei tiennyt, mitä seuraavat päivät ja kuukaudet sisällään pitävät. Mutta he eivät luopuneet Jumalasta, vaikka tilanteet menivät monesti toisin, kuin he itse olisivat asiat järjestäneet.

Mekään emme usein ymmärrä. Odotamme silti.

 Emme ole apua ansainneet, mutta huudamme: "Auta meitä!"

---

"Kun olimme pelastuneet...saimme tietää..." Apt. 28:1

Paavalikin oli ollut monenlaisessa matkallaan vankeuteen. Sillä matkalla oli ollut monenlaista kuolemanvaaraa. Kaiken keskellä Jumala piti huolta hänestäkin ja matkatovereistaan.

"Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä."  Apt. 28:2

Isä mukana kentällä

Aamulla herättyäni tuumin mielessäni seuraavanlaisia. On lepopäivä. Miten levätä niistä huolistakin, jotka pyrkii mieleen tänään, huomenna ja tulevina päivinä?  Sitten tuli mieleeni ajatus; Sana Raamatusta:

"Minä olen teidän kansssanne joka päivä."  Matt. 28:20
Millaista olemista se on?

Ei ainakaan sellaista, että meitä vain jossain kaukana maaliviivan takana odotellaan ja sanotaan sitten joskus, sinne saavuttamme, että "No, tulithan sinäkin sieltä..."

Hän on se Isä, joka lapsen kiertäessä kisassa rataa, juoksee siinä vierellä. Ja lempeästi rohkaisee, jokaiselle lapselleen puhuu sellaisin sanoin, kuin tietää lapsensa tarvitsevan.

"Hän ei väisty viereltäsi." Ps 121:5 KR -92
Ei silloinkaan, vaikka juoksu ei menisi "ihan putkeen", vaikka se olisi hoipertelua, muuttuisi kävelyksi tai konttaamiseksi. Tai vaikka tarvittaisiin kantajaa.

Maalia kohti mennään hänen kanssaan silti.

Siunattua lepopäivää Sinulle!


---

He is not the Father who is waiting behind the finish line and says when we come to him: "It was a surprise that you managed to come here." He is not such a father.

He is the Father who goes with the child when the child runs. And  he speaks to the child with encouraging words. If the child is tired and he does not even walk, the father takes and carries her.

God is that dad.

"...I am  with you alway,  even unto to the end of world..." Matt. 28:20

Pidä huolta! Take care, please!

Pidä huolta! Nuo sanat voisivat olla yksinkertainen rukous Jumalan puoleen, että Hän taas tänäänkin  meistä huolehtisi, kuten on luvannutkin tehdä.

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut." Matt. 10:30

Minua itseäni rohkaisee usein tuo yllä oleva jae. Kyllä Isä tietää - kaiken!

---

Take care, please! These words can be a simple prayer when we hope that God will take care of us today, as he promised.

"But the very hairs of yours head are all numbered." Matt. 10:30 KJV

The above verse is encouraging. Yes Father knows - all!



---
Tuo "Take care" on tarttunut päähäni jostain elokuvista... Jotenkin se nyt mielestäni kuului tähän, vaikka aika paljon vaivaa sain nähdä noinkin pienen tekstin englannniksi kirjoittaakseni. Toivottavasti siinä ei kovin paljon virheitä ole...

Pyydän, huudan... ja lepään?

"Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" 
 Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus." Ps 4:7

"Vastaa minulle, kun minä huudan,
 sinä minun vanhurskauteni Jumala,
 joka ahdingossa avarrat minun tilani.
 Armahda minua, kuule minun rukoukseni." Ps 4:2

"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun,
 sillä sinä, Herra, yksin
 annat minun turvassa asua." Ps 4:9

Olemattomat oleviksi...

"...kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat." Room. 4:17

"Kutsuu olemattomat"! - yhtä helposti, kuin ne olisivat olleet nähtävissä ja olemassa koko ajan... Jumala voi niin tehdä. Kukaan muu ei voi kutsua olemaan sitä, mitä ei ole. Ihminen voi tehdä monenlaista, mutta jotain olevaista siihen ihminen tarvitsee rakennustarpeiksi. Jumala voi luoda uutta sanallaan.

Yllämainittu jae kokonaan: "- niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat." Room. 4:17

Loukkaannunko minäkin häneen?

"Ja autuas se, joka ei loukkaannu minuun." Luuk. 7:23

Ylläoleva sanottiin Johannes Kastajalle. Johannes oli lähettänyt kysymään, oliko Jeesus se tuleva, vai pitikö jotakuta muuta odottaa? Ne ylistivät häntä, jotka saivat yllättäen jotain: leipää, terveyden, tai jopa kuolleensa takaisin. Pettyneitä olivat ne, jotka eivät saaneet, vaikka olivat halunneet, ja mitä olivat nähneet toisten saavan. Kuin myös ne, jotka näkivät Jeesuksen käyttäytyvän aivan toisin, kuin olivat olettaneet, ja heidän mielestään sopivaa oli.  Ja häneen pettyi hänen kotikaupunkinsa väki. Jeesus oli heidän mielestään liian tuttu ollakseen mitään sen enempää, kuin mitä he silmillään näkivät.  Ja Jeesukseen loukkaantuivat fariseukset ja lainopettajat, koska Jeesus ei heidän tulkintansa mukaan täyttänyt profetioita. Loukkaannunko minäkin häneen, jos hän ei täytä sitä, mitä odotin, oletin, luulin? Jeesuksella on varaa olla yllätyksellinen ja antaa mitä tahtoo, ja kenelle tahtoo - tai olla antamatta.

Tähän aamuun

"... - Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua..." Jes. 49:8 KR -92

"... Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa, paljas kalliorinne on heille laidunmaa." Jes. 49:9  KR -92

"Niin sinä opit tietämään, että minä olen Herra: ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään." Jes. 49: 23 KR -92

---

Tänä aamuna ajatukseni lähtivät vaeltelemaan  ahdistaville urille. Oli yhtä ja toista, joista mietin, että miksi näin on? Niitä sitten Jumalalle luettelin. Jonkin ajan kuluttua alkoi mielessäni soida laulu: "Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi, vain hänen luonaan tyyntyy syömmeni."
Rukouskirjaakin ylösnoustuani vilkaisin. Siinä oli tämän päivän kohdalla se jae, jossa on siitä, että kaikki päivämme olivat luodut, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut...
Jakeet ovat vihosta, jonka löysin etsiessäni laulukirjaa.

Monen murheen mies

Paavali oli suuri Jumalan mies, mutta hänen elämässään oli myös paljon erilaista murhetta. Se pilkistää aina välillä hänen kirjeistään.

"Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne,

 että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on..." Fil. 2:19

"Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa  luoksenne...taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajani minun tarpeissani... Hän olikin sairaana kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen  päälle. Lähetän hänet sentähden... että iloitsisitte... ja minäkin olisin murheettomampi." Fil. 2:25-28

Hän kuitenkin haluaa, omista murheistaan huolimatta, ja niiden vuoksikin varmaan, kehottaa filippiläisiä murheettomuuteen; jättämään murheensa Jumalan käsiin. Kun hän näin kehottaa, puhuu hän varmaan omat murheensa mielessään ja kirjoittaaa samalla itselleen.

"Älkää siis mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kautta Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Murheita elämässä riittää, eikä niistä aina pääse eroon, kuten itse toivoisi. Eikä niin varmaan ole tarkoituskaan. Mutta jospa niiden murheidemme keskellä voisi, tuon ylläolevan jakeen mukaan, silti sydämemme varjeltua pysymään Jeesuksessa.

---
Jos haluaisit lukea lisää Paavalista, olisi tässä vielä yksi teksti siitä, kun hän sai kaipaamaansa rohkaisua.

Vihollinen ei saa meistä riemuita

"Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita." Ps 41:12

Psalmin kirjoittaja, Daavid, tarkoittaa tuossa jakeessa ihmisiä, jotka ilkkuvat häntä, kun hän on sairas. Mutta eikö tuo sovi isompaankin viholliseen? Kuolemaan, tai peräti sielujemme viholliseen? Ne eivät saa Herran omasta riemuita. Mikäli ne "luulevat" saaliin saaneensa, niiden on kuitenkin irrotettava otteensa, sillä Herra vaatii omansa niiltä, tulee ja ottaa turviinsa. Vihollinen jää nuolemaan näppejään...

"Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?" Ps 43:2

Me voimme kysellä noin.
Ja sitä kyselemistä tekee Daavid tässäkin; psalmissa 13.

Mutta totuus on silti tämä:
"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"
  Hebr. 13:5