Viimeisten luona vielä sama!

Aamulla tuli mieleeni ajatuksia, että millaistahan se olisi, jos eläisi ihan toista aikaa. Jos vaikka sitä Jeesuksen maanpäällisen elämän aikaa...

Saattaisi nyt miettiä, että "olipa se eilinen ihmeellinen päivä, kun tapahtui semmoisia..." (mitä se sitten olisikin ollut). Tai tätä päivää ajattelisi, että "näkeeköhän sitä tänään sen Jeesuksen". Tai "mitähän hän tänään tekee?" "Toivottavasti mikään ei estä pääsemästä mukaan."  Toivoisi, että voisi omin silmin ja korvin nähdä ja kuulla niitä Jeesuksen sanoja ja tekoja. Voisi kenties pyrkiä hänen eteensäkin ja kakaista ne omat huolenaiheet hänelle. Saisi nähdä hänen katseensa, kuulla hänen äänensä, tuntea hänen kosketuksensa...


Mutta aika on nyt toinen. Ja silti voimme lukea, mitä Herra on sanonut:

"...Minä, Herra, olen ensimmäinen,

 ja viimeisten luona vielä sama."

 Jes. 41:4 (KR -92)

Se on Hän, joka saman jakeen keskellä sanoo: "Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään." Jes. 41.4 (KR-92) 

Ja jakeen alussa: "Kuka tämän on tehnyt, kuka saanut aikaan?" Jes. 41:4 (KR-92

Sama tänäänkin, vaikka en eilen tavannut häntä, enkä voi tänään haaveilla tapaavani häntä samoin kuin ihmisiä tapaan,  siten kuin  hän oli koettavissa silloin kauan sitten. Silti Hän on sama. Viimeistenkin luona sama.

Haaleaa kahvia

Lauantai-aamu. Illalta oli jäänyt niin paljon kahvia, että päätin olla keittämättä uutta. Lämmitin pienessä kattilassa sen iltaisen kahvin. Ensimmäinen kupillinen oli ok. Toinen jo sellaista haaleaa, josta en tykännyt, vaikka sen kurkkuuni kaulautinkin. Piti se lopputilkka lämmittää vielä uudestaan viimeistä kupillista varten. Kattilassa ei ollut kantta, joten kahvi jäähtyi kattilassa todella nopeasti, vaikka olikin lämpimällä levyllä.

Sain tuossa jo aamun aluksi vähän niinkuin havainto-opetusta seuraavaan...

Tälle päivälle oli Gossnerin Aarrearkkusessa tekstiä, jota minua ei erityisemmin innostanut ruveta lukemaan, mutta luin silti.  Siinä oli mm. pari jaetta  Ilmestyskirjasta; kirjeistä seurakunnille.

"Mutta se minulla on sinua vastaan, että olen hyljännyt ensimmäisen rakkautesi." Ilm. 2:4

"Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä tekoja..." Ilm. 2:5

Efeson seurakunnalle oli sanottu nuo ylläolevat. Kun olin kirjan tekstin lukenut, päätin katsoa itsekin vähän niitä kirjeitä, kun tuli mieleeni se, että olisi parempi olla kuuma tai kylmä, kuin haalea... Niin sanottiin Laodikealle:

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!" Ilm. 3:15

Ja sitten sanottiin jopa niin voimakkaasti, että sellainen oksennetaan pois...

Mutta jatkoa seuraa:

"Minä neuvon sinua

ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit,

 ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit, 

eikä alastomuutesi  häpeä näkyisi,

 ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, 

minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus."

Ilm. 3:18-19

Ja lohdullista jatkoakin kirjeessä on: Herra puhuu jopa aterioinnista hänen kanssaan! Sen kanssa, joka oli suorastaan oksettava...

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Ja vielä suurempiakin on luvassa:

"Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa." Ilm. 3:21

Tämmöistä oli niissä kirjeissä, ensimmäisessä ja viimeisessä. Pohdittavaa jäi, enkä näitä voinut itseäni tutkimatta ohittaa. Sen takia niitä ei kai mielellään luekaan... Mutta kaikkein kehnoimmallekinhan on ihanat lupaukset kuitenkin yhä voimassa.

Ja kaikille seurakunnille sanottiin näin:
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."   Ilm. 3:22


---
Ilmestyskirja luku 2.

Ilmestyskirja luku 3.

Siunattua viikkoa sinulle!

Isän kestävä ja aina läsnä oleva rakkaus

Kun maallinen Isämme hymyili meille, mekin ehkä hymyilimme. Tajusimme ehkä, että meitä rakastetaan, vaikka emme tajunneet sitä sanaa. Saatoimme istua tyytyväisinä Isän sylissä ja olla hyvillä mielin ja iloisina siinä. Tai kenties hän antoi meille jotain, jota kovasti olimme halunneet.  Silloin ehkä luulimme käsittävämme  jotain... Mutta rakastiko Isä meitä vähemmän silloin, kun vaati meiltä jotain? Vaikka tiskaamaan äidin avuksi? Tai näytti silmissämme vihaiselta silloin, kun olimme lipsuneet annetusta kotiintulojasta? Joko tahallamme tai tahattomasti? Rakastiko hän silloin meitä vähemmän? Tuskin. Hän osoitti rakkautensa välittämällä meistä.

Jos maallisen Isän rakkaus on kestävämpää laatua, kuin hetkellinen mielentila, eikö Taivaallisen Isän rakkaus ole paljon enemmän? Mikä voisi olla kestävämpää kuin se?

Siunattua päivää sinulle!

Tarpeisiin - ymmärrettyyn, tai siihen, jota emme edes tajunneet

"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

"...joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme..." Ef. 3:20

"Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat." Ps. 107:16

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 50:15

Jos jotain tarvitaan,  laitetaan "anomus vetämään". Sitten odotetaan, millainen päätös tulee. Jos ei ano... "Teillä ei ole, sentähden ettette ano." Jaak. 4:2

Toisaalta... Isä antaa tarpeellisen, vaikka lapsi ei tajuaisi tarvitsevansa, tai ei osaisi pyytää edes.

Siunattua päivää sinulle!

---

Olin eilisaamuna lukenut hartauskirjasta jakeen: "Kolkuttakaa niin teille avataan.". Teksti kirjassa oli rukouksesta. Tulipa sitten  mieleeni tuo ylinnä oleva: "Anokaa...". Etsin kohtaa, mutta en löytänyt sitä silloin. Sen sijaan löysin muita aiheeseen sopivia alleviivattuina pienestä UT:stä.

Erottamaton

"Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?" Room. 8:35 (KR-92)

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei  nykyiset  eikä tulevaiset, ei voimat,  ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesukessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (-33/-38)

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31 (-33/-38)

Metsän hämärässä huudan: "Missä olet?"

Kun hätääntyneenä metsän hämärässä, yksin luulen olevani,  huudan: "Missä olet?"

Kuuluu takaani vastaus: "Tässähän minä... ollut koko ajan."

"Ja katso,

minä olen teidän kanssanne

joka päivä maailman loppuun asti."

Matt. 28:20

Jumala toteuttaa suunnitelmansa ajallaan

Nyt oli aika.

Ihmiset näkivät heissä vain vanhan pariskunnan; pappismies ja vaimonsa.

Tuo vanha pariskunta oli unelmoinut, odottanut, toivonut, rukoillut ja... pelännyt. Pelännyt sitä, ettei se toive kenties toteutuisikaan milloinkaan. He muistelivat Aabrahamia ja Saaraa, ja muita, jotka olivat saaneet kokea ihmeen. Kunpa heillekin voisi tapahtua niin. Ja niin he edelleen rukoilivat.

Sakariasta kirpaisi joka kerran, kun hän luki Makiaan kirjasta tätä kohtaa:  "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi." (Mal. 4:5-6).  Hän mietti lukiessaan, milloin ja miten tuo mahtaisi tapahtua? Ja samalla häntä kirpaisi.  Siinähän puhuttiin isistä ja lapsista... Hän ei ollut isä. Olisiko hän sitä koskaan?

Tämä kaikki palautui hänen mieleensä siinä hetkessä, kun hän oli luuli olevansa  yksin siinä Herran edessä tekemässä työtään.Hän ei ollutkaan yksin. Hän sai kuulla ja nähdä enkelin. Hänen korvansa kuulivat enkelin sanomana jotain ihmeellistä, ja myös tutulta kuulostavaa; ja siinä oli myös jotain siitä, mikä häntä eniten aina oli kirpaissut:

 "Älä pelkää Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä  ja voimassa, kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:13-17)

Sakariaan suusta tuli tämän kuultuaan: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut?" (Luuk. 1:18)

Tähän tuli enkelin suusta vastaus:  "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan tämän ilosanoman. Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani,

jotka käyvät aikansa toteen." (Luuk. 1:19-20)

Kumartuneena juomaan

Kun auton lasit äkkiä hämärtyivät...

Aamu oli kaunis. Auto kiisi hyvää vauhtia tietä kohti kaupunkia. Mikäpä oli ajellessa kun maisematkin olivat niin kauniit. Aurinko valaisi jo vaarojen lakia. Jännästi oli ojapainanteissa kuitenkin usvaa. Toinen etupenkillä istuvista räpläsi lämmityslaitetta. Kului hetkinen ja kuskin paikalla istuva ihmetteli, että mikä tuli, kun lasit olivatkin äkkiä niin harmaat, että kohta ei näkisi mitään? Onko säädöissä jotain? Toinen etupenkillä istuva mietti äsken tekemiään säätöjä ja totesi, ettei ollut muuta tehnyt, kuin yhdellä asteella lämmitystä muuttanut. Muuten olivat säädöt ennallaan. Kului hetkinen ja kuljettaja pyyhkäisi kädellään lasin pintaa; se hämäryys ei ollutkaan auton sisällä. Se oli lasissa ulkopuolella. Näkymien hämärtymisen syy olikin se maisema, jonka läpi oli ajettu. Se sumu, joka siinä oli ollut. Ja yhtä nopeasti kuin lasit olivat hämärtyneet, olivat ne kohta taas kirkkaat.

Siunattua viikkoa sinulle!

Kuka siinä on?

"... minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri tullut." Joos. 5:14

Mies seisoi siinä edessä - miekka käsissään. Oli aihetta kysyä: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" (Joos. 5:13). Vastaus alkoi sanalla: "En, vaan..." ja sitten kävi ilmi, kuka hän oli: Herran sotajoukon päämies! Ylipäällikkö itse oli saapunut johtamaan tätä sotaa. Se mahtoi olla rohkaisevaa!

Minustakin tuo tapaus on luettuna hyvin rohkaiseva. Mutta tänä aamuna osui silmiini toinenkin rohkaiseva jae:

"Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät." Ps. 34:8

Tuosta jakeesta kirjoittaa Fredrik Wislöff hartauskirjassaan Voimallinen on hänen armonsa:
"Herra muistuttaa sinua tänään näkymättömästä enkelijoukosta... Emme aina näe tätä valon airutta, mutta hän on läsnä... Hän on aina toimessa, siitä asti kun aamulla nouset aina levolle menoosi saakka. Hän valvoo yötäsikin..."

Kun on tämmöiset taistelunjohtajat ja vartijat ympärillä, niin aika turvassa ollaan. Muistuupa mieleen sekin tapaus, millaiset joukot oli Elisan ja hänen palvelijansa turvana:

"Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2. Kun. 6:17

Siunattua, turvallista päivää Sinulle!

Kokihan Hän sitä itsekin...

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15

"Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani."  Matt. 26:37-38

---

Ei Hänelle tarvitse selittää, miksi tunnemme niinkuin tunnemme. Hän tietää sen kyllä.
Mutta Hänelle saa selittää, mitä tunnemme ja Hän kuuntelee mielellään.

Valkoisten sukkien tapaus: "Mutta raskiiko niitä käyttää?"

Tarvitsin sukkia jalkaani; valkoisia.  Minulla oli ollut sellaiset jalassa, mutta olin joutunut heittämään ne pyykkikoriin. Nyt sitten etsin vaatekaapista toisia valkoisia. Mielessäni oli kahdetkin valkoiset, vanhat sukat. En löytänyt niitä. Sen sijaan löysin yhdet käyttämättömät valkoiset. Mutta vedinkö ne jalkaani? En. Ajattelin, että "raskiiko niitä käyttää..."  Käyttöönhän ne on tarkoitettu, mutta minä säilön niitä kaapissa, koska ajattelen niiden heti likaantuvan... Sen sijaan olin ihan mieluusti käyttänyt niitä pyykkikoriin heittämiäni, jotka olivat tyttären hylkäämät, eripariset vieläpä. Riittävän samanlaiset kuitenkin kelvatakseen käyttööni. Ihan hullua...

Onko joskus uskonelämässäkin niin, että jokin uusi, puhdas jää kaappiin, kun pelätään, että kohta niissä on niin likaa, ettei pesukaan puhdista? Sen sijaan viihdytään vanhoissa rönttösissä... Voi meitä.

Hyvänen aika... Eikö se olekin jotain samaa, kuin sen yhden palvelijan tapaus, joka peloissaan kätki sen yhden leiviskänsä maahan? "Rapatessa roiskuu" sanotaan. Kaikki on likaantuvaa, kuluvaa, hajoavaa täällä, mutta

"Katso, uudeksi minä  teen kaikki"

Ilm. 21:5

"Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva 

avoin lähde 

syntiä ja saastaisuutta vastaan."

Sak. 13:1

---

Tuo tapahtui eilen. Kyllä minä sitten ne uudet sukat jalkaani lopulta vedin. Ja niin tein vielä tänäkin aamuna:)

Kirkasta vettä

Lueskelin tänä aamuna näitä jakeita. Mielestäni mielenkiintoisella tavalla jakeet osoittivat kaikki samaan: kohti kirkasta vettä.

"Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan

 ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki,  mitä hän tekee, menestyy."

Ps. 1:3

"Sanasi on kuin raikasvetinen puro... hakkaa pois kaikki villiversot, leikkaa pois kaikki juuret, jotka näkymättömissä ulottuvat sameaan veteen..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

"Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohotttaa päänsä."

Ps. 110:7

"...Jeesus sai voimaa yhdeltä taholta: hän joi purosta Jumalan virrasta..."
Fredrik Wislöff/Voimallinen on hänen armonsa

"Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, minun sieluni halajaa sinua. Sela." Ps. 143:6

"...Onkohan sitä vaaraa olemassa, että sinä liiaksi riiput hänessä kiinni, liian kiihkeästi häntä kaipaat?- En usko sitä..." Johannes Gossner/Aarrearkkunen.

"Minä olen elämän lähde". 

Jakeet olivat kuin sitä raikasta vettä. Sameaa vettä olisi ollut kaikki se, mikä masentaa. Nyt iloitaan raikkaasta vedestä!

----
Kuva: Pomarkun kirkon sisäänkäynti.

Kunpa en unohtaisi tätä!

"...Älä pelkää äläkä arkaile..." Joos. 8:1

"Ken pelkää, hän on unohtanut, että Jumala on hänen kanssansa, ja että Jumala hallitsee kaikkea ja ettei hiuskarvakaan voi pudota hänen päästänsä taivaallisen Isän tietämättä... Saattaa jopa näyttää siltä, kuin ei Jumalaa olisi olemassakaan... ja hän hallitsee kuitenkin...

Usko, joka käsittää ja pitää kiinni 

aina läsnäolevasta 

kaikkivallasta ja rakkaudesta,

 on pelkäämätön ja luja, täynnä kiitosta ja ylistystä,

 iloiten Jumalan kaikkiviisaan rakkauden hallituksesta..."

Teksti tänä aamuna luettua, kirjasta Aarrearkkunen/Johannes Gossner

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/ala-pelkaa.html

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/08/pida-huolta-take-care-please.html

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Ken kielsi hänet... sai armon!

Pietari polleasti ilmoitti, että hän ei Jeesusta hylkää, vaikka kaikki muut hylkäisivät. Vaan toisin kävi. Jeesus sen heti hänelle ilmoittikin jo etukäteen, kenties sen tähden, että Pietarin olisi helpompi kestää asia, kun hän kohta tulee huomaamaan heikkoutensa. Aamulla varhain, kun kukko oli kolmesti kiekaissut, oli Pietari syönyt sanansa - ja kieltänyt Jeesusta tuntevansa.

Mutta juuri hetkeä ennen, kun Pietari uhosi Jeesuksen kanssa menevänsä vaikka kuolemaankin, oli Jeesus sanonut hänelle:

"...mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." Luuk. 22:32

Kun Pietari sitten kuuli sen kukon laulavaan, hän tajusi tekonsa. Se oli varmasti epätoivon hetki. Mutta jossain vaiiheessa hänelle varmaan tuli lohduttavana mieleen nuo ylläolevat Jeesuksen sanat: "...kun sinä kerran palajat...". Kaikki ei siis ollut lopussa, vaikka kävikin niin!

Olla Jeesuksen kieltäjä, ei ole helppo osa, koska raamattu puhuu sellaista vastaan. Mutta syntinsä tunteva saa yhä armon! Sen voi kokea nykyäänkin.


Pietarin tapaus on itselleni merkityksellinen. Muistan kouluajaltani, kuinka itse kielsin. Minulla oli takkini vetoketjussa roikkumassa sellainen avaimenperäriipus, johon sai vaihdettua halutessaan kuvan sisälle. Minulla oli siinä jonkinlainen enkelin kuva. Joku koulussa kysyi minulta, olenko uskovainen, kun sellainen minulla on. Minä vastasin jotenkin niin, ettei sen sitä tarvitse tarkoittaa... Siis kielsin niillä sanoilla tuntevani Jeesuksen. Mutta ei Hän minua ole silti hylännyt. Ei hän hylkää sinuakaan, jos niin on sinulle käynyt. Nykyäänkin moni voi joutua kovan paikan eteen, eikä uskallakaan sanoa miten sydämessään tuntee. Mutta Jeesus tuntee meidät ja sydämemme.


"...jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1 Joh. 3:20

Siunauksen toivotus Sinulle,

ken oletkin!

Sinä myrskyn raastama...

"Sinä kurja, myrskyn raastama,  sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." Jes. 54:11-12


Myrskyn raastama! Kalliopohja on kestävä. Sinä pysyt siinä myrskytuulenkin tuivertaessa, koska Hän pitää sinusta kiinni!  Myrskykään ei iankaiken kestä. Kun Hän sanoo sanansa, se loppuu.