Saattaisi nyt miettiä, että "olipa se eilinen ihmeellinen päivä, kun tapahtui semmoisia..." (mitä se sitten olisikin ollut). Tai tätä päivää ajattelisi, että "näkeeköhän sitä tänään sen Jeesuksen". Tai "mitähän hän tänään tekee?" "Toivottavasti mikään ei estä pääsemästä mukaan." Toivoisi, että voisi omin silmin ja korvin nähdä ja kuulla niitä Jeesuksen sanoja ja tekoja. Voisi kenties pyrkiä hänen eteensäkin ja kakaista ne omat huolenaiheet hänelle. Saisi nähdä hänen katseensa, kuulla hänen äänensä, tuntea hänen kosketuksensa...
Mutta aika on nyt toinen. Ja silti voimme lukea, mitä Herra on sanonut:
"...Minä, Herra, olen ensimmäinen,
ja viimeisten luona vielä sama."
Jes. 41:4 (KR -92)
Se on Hän, joka saman jakeen keskellä sanoo: "Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään." Jes. 41.4 (KR-92)
Ja jakeen alussa: "Kuka tämän on tehnyt, kuka saanut aikaan?" Jes. 41:4 (KR-92
Sama tänäänkin, vaikka en eilen tavannut häntä, enkä voi tänään haaveilla tapaavani häntä samoin kuin ihmisiä tapaan, siten kuin hän oli koettavissa silloin kauan sitten. Silti Hän on sama. Viimeistenkin luona sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti