Kun auton lasit äkkiä hämärtyivät...

Aamu oli kaunis. Auto kiisi hyvää vauhtia tietä kohti kaupunkia. Mikäpä oli ajellessa kun maisematkin olivat niin kauniit. Aurinko valaisi jo vaarojen lakia. Jännästi oli ojapainanteissa kuitenkin usvaa. Toinen etupenkillä istuvista räpläsi lämmityslaitetta. Kului hetkinen ja kuskin paikalla istuva ihmetteli, että mikä tuli, kun lasit olivatkin äkkiä niin harmaat, että kohta ei näkisi mitään? Onko säädöissä jotain? Toinen etupenkillä istuva mietti äsken tekemiään säätöjä ja totesi, ettei ollut muuta tehnyt, kuin yhdellä asteella lämmitystä muuttanut. Muuten olivat säädöt ennallaan. Kului hetkinen ja kuljettaja pyyhkäisi kädellään lasin pintaa; se hämäryys ei ollutkaan auton sisällä. Se oli lasissa ulkopuolella. Näkymien hämärtymisen syy olikin se maisema, jonka läpi oli ajettu. Se sumu, joka siinä oli ollut. Ja yhtä nopeasti kuin lasit olivat hämärtyneet, olivat ne kohta taas kirkkaat.

Siunattua viikkoa sinulle!