Kuin murusia Herran pöydästä

Joskus käy niin, kuten minulle eräänä aamuna, että ahdistuneena, kun kaipaisi lohdutusta, rohkaisua ja rauhoittavia sanoja, kaikki sellaiset jakeet haihtuvat päästä juuri silloin, kun niitä kipeästi kaipaisi. Sitä yrittää muistella, mutta mieleen saattaa tulla tuttuakin tutummista jakeista vain rippusia... Kuin murusia Herran pöydästä, tuli minulle mieleen kirjoittaessani näitä ajatuksia.

Kanaanilainen nainen* suostui vastaanottamaan halukkaasti niitäkin... ja sai sitten senkin mitä pyysi, kun jatkoi sinnikkäästi uskoen, että anominen otetaan huomioon. Ja niin se otettiinkin. Jeesus jopa ihmetteli naisen uskoa, joka ei lakannut odottamasta, vaikka vastaanotto vaikutti tylyltä ensin.

"Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä  joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee." Jaak. 1:6

Kanaanilainen nainen oli vakaa anomisessaan. Hän ei toiminut tunteiden mukaan. Ollapa itsellä sitä samaa vakautta!

---
* Matteus 15:22-28/ Koivuniemen Raamattuhaku