Isäni ja turvanihan Hän on!

"Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen?" Ps. 27:1

Kun tuon jakeen hartauskirjasta luin, siinä, ja psalmissa itsessään, tarkoitettiin, että vaikka pahat ja sotajoukot kävisivät kimppuun, on Herra elämämme turva.

Mutta minulle tuo jae kertoi muutakin. Jumala on Isäni. Hänhän on minut omakseen ottanut, hylkäisikö Hän lapsensa, jos tämä ei osaa elää hänen ohjeidensa mukaan ja huomaa tekevänsä alituiseen jotain väärää? Eihän toki. Isän rakkaus on kestävämpää laatua! Voisi kaiketi sanoa jaetta mukaillen näinkin: Jumala on minun Isäni ja elämäni turva. Häntäkö minä vapisen? Sellaisessa tilassa vain huomaan usein olevani. "Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon." * Hänen rakkautensa on täydellinen; Täydellisen Isän rakkaus.  Mutta minun rakkauteni osoittaa jatkuvasti puutteensa:  vastahakoinen, tottelematon lapsi. Silti Isälle rakas! Lapsi, jota Isä haluaa auttaa, kun lapsensa apua huutaa. Enkö tohtisi uskoa?

Alussa mainittu Daavidin psalmin jae kuuluu kokonaisuudessaan näin: "Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!" Ps. 27:1

* "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh 4:18

Ja vielä tämä: Kun olin lapsi, en juurikaan käsittänyt mitään siitä, että vanhempani minua rakastivat. Vasta aikuisena, ja  omia lapsia saaneena, vähän paremmin siitä jotain olen käsittänyt...