Oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden

"ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden..." Ef. 3:19

Haluaisin oppia tuntemaan sen, sillä en taida siitä mitään käsittää. En ole oikein ymmärtänyt sitä, millaiseen asemaan minut siirrettiin, kun tulin Hänen omakseen.

"että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä." Ef. 3:16-19

Sitä Hänen rakkauttaan voi kuvata monella tavalla. Tuli mieleen istutettava kasvi; sellainen, joka siirretään toiseen kasvupaikkaan. Siihen sen olisi tarkoitus juurtua, siinä voimistua. Sellaista puutarhuri varsinkin vaalii.

Voimajae tähän päivään

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät

 iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa  kärsittyänne, 

 hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."   

1. Piet. 5:10

Tyvenessä tai myrskysäässä, rannalla tai vesillä

Joosualle sanottiin: "Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Ja Jeesus vahvisti saman, sanomalla: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Kiitos, että olet luvanut olla meidän kanssamme joka aika. Sellaista vakuutusta ei mistään muualta voisi saadakaan!

Lohdun ja voiman jakeita tähän päivään

"Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni."
Ps. 94:19

"Niinkuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen." Jes. 66:13

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa." 5. Moos.28:12

"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua."
 Ps. 4:9

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat." 2. Kor. 1:3-4

"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden;" Ef. 2:14

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä," Ef. 2:17-19

"ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." Ef. 3:19-21

Jokaiseksi päiväksi!

Minua ilahdutti tänä aamuna tuo "jokaiseksi päiväksi".  Kyse oli armosta. Se ei ollut tarjolla vain silloin, kun uskoon tulimme, vaan se on tarkoitettu tähänkin päivään! Mikä voimavara se onkaan, jos sen saa oivaltaa. Mutta usein on niin, että joku sisimmässämme sanoo, ettei se sinulle kuulu, ei se sinua nyt  koske. Tai niin, että olet ymmärtänyt asian ihan väärin, sillä sinun pitää ensin tehdä tämä tai tuo asia, ja vasta sitten voit uskoa armon saaneesi - siis ansainneesi. Eikö se ajatus usein näin mene? Aika hurjaa itseasiassa. Meidänkö pitäisi parannella itseämme, tai sitä jo valmiiksi tehtyä työtä, jonka Jeesus omalla ristinkuolemallaan meille lahjaksi teki. Sekö ei meille riitä? Tai Jumalalle, kuten ääni sisimmässämme usein väittää... Ja niin me sitten epäilemme armon riittävyyttä. Toisille sen ehkä hyvinkin myönnämme, mutta itseltämme ehkä kiellämme sen.

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1

---
Tämmöisiä pohdintoja. Luin siis tänä aamuna kirjaa Leipäpalasia/Ari Korolainen/Päivä ja siitä pohdintani saivat alkunsa. Siinä oli teksti nimeltä Ihmeellinen armo. Siitä nappasin tuon minua ilahduttaneen "jokaiseksi päiväksi" sanaparin. Se havahdutti minut ajattelemaan, että tänäänkin siitä saa pitää kiinni. Kiinni pitämisestä oli nimittäin samassa jutussa sellainenkin mainio kohta, Hilja Aaltosen sanoin, jolla kirjan kirjoittaja tahtoi rohkaista meitä pitämään kiinni armosta: "Pidä armosta kiinni kuin koira luusta." 

Kuinka monennen kerran

"Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin." Hebr. 4:15 KR-92

"Olet uskovana langennut syntiin. Tämä on ties kuinka mones kerta, etkä oikein jaksa enää uskoa, että saisit saman synnin jälleen kerran anteeksi. Hetken jaksoit kilvoitella helmasyntiäsi vastaan, mutta pian huomasit olevasi jälleen tappiolla. Häpeä ja itseinho ovat vallanneet sydämesi. Et voi oikein enää pitää itseäsi edes kristittynä. Jos ihmiset vain tietäisivät, mitä rauhaasi kuuluu. Odotat enää vain pahinta, sitä, että Jumala ottaa pois Pyhän Henkensä ja hylkää sinut synteihisi. Silloin on kaikki on menetetty. 

Jeesus tulee nyt sinun luoksesi. Hän ei tule tuomion sanat huulillaan, vaan täynnä armoa ja anteeksiantamusta. Hän sulkee sinut syliinsä ja sanoo, että kaikki sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut. Hänen haavoitettujen käsiensä suojassa saat aloittaa jälleen alusta. Kuinka monennen kerran, sillä ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on, että syntisi ovat nyt anteeksiannetut. Jatka rauhassa matkaasi Jeesuksen omana." 

Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja/Kustannus Oy Arkki

Rukouksesta: Me varmaan hämmästyisimme...

Me varmaan hämmästyisimme, jos meille  yht'äkkiä näytettäisiin, millainen vaikutus rukouksillamme on ollut.  Tämä tuli mieleeni,  kun jonain päivänä mietin, onko niistä mihinkään, niistä minun pienistä rukouksistani  Taivaallisen Isän puoleen...

"Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa,

ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin

 kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.

Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa 

enkelin kädestä Jumalan eteen." 

Ilm. 8:3-4

"olkoon sinun korvasi tarkkaavainen ja silmäsi avoin 

kuullaksesi palvelijasi rukoukset,

joita minä nyt päivät ja yöt rukoilen  sinun edessäsi palvelijaisi, israelilaisten, puolesta, 

tunnustaen israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan,

sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet!"

Neh. 1:6

Luin muutama päivä sitten myös kirjaa  ("Leipäpalasia/Ari Korolainen/Päivä), jossa oli tekstiä myös rukoksesta. Yksi oli, että rukous on kuin siemen, joka pannaan multaan.... ja sitten odotetaan.  Sitten oli saman kirjan jossakin tekstissä siihenkin tapaan, että pelkkä "Auta minua!" on myös rukous. Minä siihen sitten heti ajattelemaan, että "Sitä minäkin olen käyttänyt!"  Taisin perään heti ajatella, että "se varmaankin kuullaan...", mutta sitä seurasi heti epäuskoinen ajatus, että " tahdotaanko minua auttaa?"  Vaan siihenpä tuli heti mieleeni vastauskin: 

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, NIIN MINÄ TAHDON AUTTAA SINUA, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 50:15

Danielille sanottiin: "Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana..." Dan. 9:23

Odottavan aika on usein pitkä.

Meihinkin asti...

"...sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti." 2. Kor. 10:14

Katselin eräänä aamuna ikkunasta ulos. Siellä paistoi aurinko kauniisti, mutta olin hieman pettynyt siihen, ettei se ulottunut siihen huoneeseen, jossa minä olin. Kaukaa vain sain sitä ihailla. Evankeliumin ilosanoma, sanoma Jeesuksen hankkimasta vapaudesta ja solmitusta rauhasta, ja Hänen valonsa - ulottuu meihinkin asti!

Minutkin laskettiin mukaan

Heti aamulla alkoi mielessäni pyöriä tämmöiset: "Jumala antoi meille Jeesuksen." "Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."

Wislöffin Rukouskirjasta silmiini osui jakeita, joissa oli johdatuksesta ja siitä, että Hänen silmänsä vartioitsee. Siellä oli myös se jae, jossa sanotaan: "Minä olen Herran sotajoukon päämies, ja olen juuri nyt tullut." Joos. 5:14  Lukemani jakeet tuntuivat lohdullisilta.

Mieleeni tuli myös ajatuksia. että minutkin laskettiin mukaan! Ei sanottu, että Tuulan syntejä ei lasketa mukaan (siihen armoon, pelastukseen ja syntien anteeksiantoon), sillä hän on niin uppiniskainen yms. Ei siitä, joka kaikkien ihmisten puolesta tehtiin, jätetty minuakaan kelvottomana ulos. Lapsena en aina kelvannut toisten joukkoon, ja ehkä senkin vuoksi kelpaamattomuuden tunne on vahvana;  etten kelpaa itsenäni, vaan jotenkin se pitäisi ansaita,  olla kelvollinen kelvatakseen...  Se ajatus on hiipinyt Jumalasuhteeseenikin ja niinhän ei pitäisi olla.  Nuo toiset eivät rakastaneet minua, mutta Jumala rakasti - ja rakastaa. Hän ei sanonut, että Tuulaa en ota, sillä ei hän kuitenkaan kestä, eikä hänestä ole mihinkään. Hän ehkä sanoi: "Tuula mukaan! Häntä ei saa jättää! Minä rakastan häntä!"

Jos sinulla on samankaltaisia ajatuksia, niin laita oma nimesi minun nimeni paikalle...

 Siunattua päivää sinulle!

Kenen teillä? - Kuninkaan tie

Aina välillä löytää itsensä miettimästä, että ollaanko tässä Jumalan teillä ja suunnitelmassa, vai jossakin muussa? Saatan ajatella, että itse olisin suunnitellut ihan jotain muuta, mutta nyt on kuitenkin näin, kuin on, jolloin paljosta saamme varmasti etsiä omaa osuuttamme asiaan. Mutta lopulta, jos tie kuitenkin on ollut Hänen...?

Hänhän sanoo: "Minuna ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne minun teitäni." Ajattelen Israelin kansaa. Heidän reittinsä luvattuun maahan olisi voinut olla nopeammin kuljettava, mutta matka kesti vuosikymmeniä kansan epäuskon tähden. Se oli niin pitkäkestoinen, että Mooseskaan ei selvinnyt "puhtain paperein" vaikka oli Jumalan mieleinen mies, joka sai seurustella Herran kanssa "kasvoista kasvoihin"*. Mooseskin sai vain etäältä katsella sitä maata, jonne hänen johtamansa kansa oli matkalla. Mutta vaikka matka oli niin mutkikas ja pitkä, eikä varmasti kovin miellyttävä, ja vaikka Jumala vihastui kansaansa monta kertaa, ja vaikka monet vanhemmista lähtijöistä eivät itse maata nähneet, heidän lapsessa näkivät sen. Ja kuitenkin Jumala oli kansansa kanssa koko matkan ja johdatti ja auttoi sitä.

Emmekö mekin voisi uskoa ja luottaa siihen, että Hän kuitenkin on ollut, ja edelleenkin on, koko matkan, kanssamme, vaikka epäilemme eksyneemme, tai peräti sitä, ettei Hän enää kulkisi kanssamme, kun katselemme toisennäköistä tietä, kuin mistä alkuun haaveilimme?

Tie, jota ihminen ei valitsisi,  voi kuitenkin olla Jumalan tie. Kuka olisi uskonut Kuninkaan tieksi ristinkuolemaa? Ja sitä se kuitenkin oli. Niin suunniteltu. Niin kuljettu. Perille päästy

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne,

 eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata,

 ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne 

ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." 

Jesaja 55:8-9

Jeesus sanoi:

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

----

* "Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista..." 2. Moos. 33:11

Tällaisiä mietteitä täällä tänään. En ehkä saanut "sanoja riviin" ihan siten, kuin olisin halunnut ja mikä ajatus oli. Mutta omaa olemistamme ajattelin ja siitä ajatukseni lähtivät liikkeelle. "Satuin" myös lukemaan kohdan, jossa Jeesus kuolemansa jälkeen ilmestyi toisennäköisenä opetuslapsilleen, jotka eivät häntä heti tunteneet, vaikka Jeesus selitti heille hänestä ennalta sanottuja asioita.

Siunattua päivää sinulle!

"Seuraa sinä minua", sanoi Jeesus.

"Seuraa sinä minua"*, sanoi Jeesus jollekin joskus. Meidän huomiotamme tavoittelee moni asia. Saatamme olla monenlaisten kysymysten äärellä, joihin emme tiedä vastausta.  Moni asia ehkä suorastaan "huutaa", että sille ajatusta ja aikaamme uhraisimme.  Mutta kaiken sen levottomuuden keskellä Jeesus sanoo rauhoittavat sanansa: "Seuraa sinä minua."

Läpi epäselvän maiseman.

Hänessä on kaikki totuus, kaikki tieto. Hänessä on rauha.

---
* Matt. 8:22,  Joh. 21:22

Sovituksen sanaa

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot
kuoli Kristus oikeaan aikaan
jumalattomien edestä."
Room. 5:6

"Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan
siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä,
kuoli meidän edestämme."
Room. 5:8

"Sillä jos me silloin,
kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan
hänen Poikansa kuoleman kautta,
paljoa ennemmin me pelastumme
hänen elämänsä kautta nyt,
kun olemme sovitetut."
Room. 5:9

Sovitus...

Rangaistusvaatimus on mitätöity. Vihollisuudet ovat päättyneet. Rauha on solmittu. Sotatila on ohitse.

Kaikissa paikoissa

Paavali kirjoitti Korintton seurakunnalle, mutta siinä oli terveisiä muillekin, ihan meillekin:

 "... ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

Armo teille ja rauha Jumalalta, 

meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!"

1. Kor. 1:2

Siunattua päivää sinulle, joka näitä luet.

Olikohan joku mennyt sinne edeltä?

Oli varhainen aamu. Kolme naista oli noussut ylös aikaisin. Niinhän he yleensäkin tekivät, mutta tämä aamu oli erilainen. He tuskin olivat stressaantuneina kovin hyvin nukkuneetkaan. Nyt he olivat jo matkalla erinäiset tarvikkeet mukanaan.

Kun he olivat aivan lähellä määränpäätään; haudallehan he olivat menossa, heille tuli siinä mieleen, että hautahan olisi suljettu. Kuka heille siihen aikaan aamusta haudan avaisi? Heillehän se oli mahdotonta, sillä hautahan oli suljettu hyvin suurella kivellä. Eivät heidän voimansa sen vierittämiseen riittäisi.

Kun he sitten nostivat silmänsä, siihen juuri puhumaansa ongelmaan, he näkivät, että hautahan oli jo auki. Joku olikin jo vierittänyt kiven pois. Olikohan joku mennyt haudalle ennen heitä, he miettivät.

Naiset astuivat varovasti siihen hämärään. He pelästyivät astuessaan hautaan sisään. Siellä todellakin istui joku. Joku, jota he eivät tunteneet. Se "joku" oli nuori mies valkeissa vaatteissa. Hän istui siinä oikeanpuoleisella penkillä.

Nuorukainen puhutteli heti pelästyneitä naisia. Hän sanoi ensimmäiseksi, etteivät pelkäisi. Sitten hän sanoi, että tiesi heidän etsivän Jeesusta, Nasaretilaista. Häntä, joka oli ristiinnaulittu. Hän sanoi, ettei Jeesus ollut siellä enää. Hän oli noussut ylös. Sitten tuo nuori mies kutsui naisia katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut. Hän sanoi vielä heille, että veisivät sanaa eteenpäin, että Jeesus menee Galileaan ja siellä opetuslapset saisivat hänet nähdä. Ja Pietari mainittiin vielä ihan erikseen nimeltä niistä, joille se sana pitäisi toimittaa.

Naiset eivät saaneet sanaa suustaan. He olivat siihen aivan liian hämmentyneitä, jähmettyineitä pelosta. Nuorukaisen lakattua puhumasta, he juoksivat päätä pahkaa ulos haudasta. Kun he vihdoin hengästyneinä pysähtyivät, he kyselivät toisiltaan, että mitä se äskeinen oikein oli?!

Kysymykset risteilivät heidän päässään. He eivät tienneet mitä ajatella. He vapisivat vieläkin pelosta. Eivätkä he sanoneet kenellekään mitään.

Mutta vähitellen heidän järkyttyneeseen mieleensä alkoi tulla jotain uutta ja todellista; heillehän oli sanottu, että Jeesus oli noussut ylös! He alkoivat muistella tarkkaan, mitä haudalla tapahtui, ja mitä heille oli sanottu. Ja vähitellen naisten mielen tavoitti se ilo, mitä pitikin: se uskomaton oli tapahtunut, että Jeesus oli noussut ylös!

Mikä valtava ilon aihe se olikaan. Ja heidän mielessään alkoi kyteä toive saada nähdäkin hänet.

Ja sekin toive toteutui vielä. 

Kts. Mark. 16

Pyyntö kuuleviin korviin

Kun lapsi haluaa jotain, hän puhuu siitä isälle, tai äidille. Jos hinku on oikein kova saada jotain, sitä useammin asia otetaan esiin, eikä pelkästään pyytäen, vaan siitä muutenkin puhuen. Asiaa pidetään alituiseen esillä tavalla tai toisella. (Joskus ihan ärsyttävyyteen asti, näin vanhemman näkökulmasta.)

No, sitten saattaa olla, ettei asiassa näytä tapahtuvan mitään. Mutta vanhempi ajattelee; miettii sopivaa aikaa ja tapaa. (Ja näin maallisen vanhemman näkökulmasta; myös omia mahdollisuuksiaan asian toteuttamiseen.)

Ja lapsi senkun pitää asiaa koko ajan esillä siinä toivossa, että vihdoin näyttäisi jotain alkavan tapahtua. Vanhempi ei ehkä sano mitään. Ei näytä tekevän mitään. Mutta eräänä hetkenä hän nousee - ja asiaan käydään käsiksi. Se on joko vireillä - tai valmis.

Lapsi uskoo sillä puhumisella jotain saavuttavansa. (Usein vanhempi kyllä muutoinkin tietää lapsen toivomuksia.)

"...uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24
"...anokoon uskossa..." Jaak. 1:6
"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

"...asia on hänen edessänsä: odota häntä."  Job 35:14

Esitetään mekin rohkeasti niitä toiveitamme Taivaalliselle Isälle!

Sinä olet levottomuutemme lääke

Sinä olet levottomuutemme lääke.
Ja Suuri lääkäri.
Usein vain suuresti kaihdamme lääkkeen ottamista.
Ja Lääkäriä.

Levottomuuttamme emme pysty itse parantamaan.
Siihen ei omahoito auta
- kuin ehkä tilapäisesti.
Sinulta siihen on saatava apu.

Mutta kuinka voimme saada Sinulta avun
jos jo katseen kääntäminen
Taivaallisen terveyskeskuksen puoleen on vaikeaa?
Saati kaikki muu...

Tuletko Sinä tänne?

"Katso, iloksi muuttui minulle katkera murhe..."Jes. 38:17

Sinä muutit minun itkuvirteni ilovirreksi.  (vrt. Ps. 30:12)

Sinä tulit - ja minä huomasin
minähän tunnen tuon Lääkärin!

Hänelle onneton uskoo asiansa. (vrt. Ps. 10:14)

Siunattua päivää sinulle!

Isän kaipuu - ja ilo

"... Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut." 1 Joh. 3:24

"Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?"  Jaak. 4:5

Lapsi kaipaa isäänsä. Mutta Isän kaipuu lastaan kohtaan on vielä suurempaa! Hänen ajatuksensa askaroivat alituiseen lapsessaan silloinkin, kun hän on kaukana. Ja iloitsee suuresti, kun hän on siinä lähellä.  Lapsi on hänelle suuri ilon aihe. Eipä siis ole ihme, jos hän kateuteen asti kaipaa meitä.

Hän iloitsee aina kun olemme siinä. Ei hän odota meidän suorituksiamme, vaan iloitsee nähdä meidät. Hän iloitsee tuntea meidät.

"Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt..." Jes. 49:16

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

"...sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen..." Jes. 43:4

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kun että hän antaa henkensä..." Joh. 15:13

Vaikka olisit kauaskin joutunut, odottaa Isä sinua kiihkeästi: "Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20

Perkuuhommaa ja vaateparsia

"Peratkaa pois vanha ihmisenne..."

---
Olin luullut tuollaista joksikin jakeeksi. Sanalla "peratkaa" löysin kuitenkin vain jakeen: "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu."  1. Kor. 5:7.  Perkaamisesta tuli kuitenkin mieleen eilen kuultu saarna seurakuntamme rukoushuoneella. Siinä oli siitä, että ensin noukitaan pieniä kiviä "pellosta", että näyttäisi paremmalta... Kun kaivetaan ojaa, saattaa tullakin jo isompia kiviä esiin. Vaikka kiviä on kerätty pois aiemminkin, aina niitä vain nousee esiin. (Senhän saamme mekin joka kevät huomata tiellämme. Aina on talven jälkeen noussut kiviä koholle ja noukittavaksi, tai pois kaivettavaksi.) Ja sitten puhuja sanoi, että jos kaivetaan oikein syvään, tulee lopulta vastaan kallio. Sellainen, jolle me emme mahda mitään. Se on perisynti. Meidän on mahdoton tehdä sille mitään. Siihen tarvitaan Jeesus.

Löytyi sitten tällainenkin jae:

"että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte,

 ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,

ja uudistua mielenne hengeltä, ja pukea päällenne uusi ihminen,

 joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen."

 Ef. 4:22-24

Tulee mieleen vaatteiden pukeminen. Vanhat rääsyt joutaa pois, vaikka kuinka mieluisia vielä olisivat. Ja on puettava ne uudet vaatteet ylle - vaikka ne tuntuu aivan liian hienoilta, ehkä, tällaisen ylle...

Niin "orpo", "kerjäläinen"ja "tuhlaajapoika", kuin vaatteensa ryvettänyt ja rikkonut "kiltti lapsikin", saa Isältä uutta, ehjää, puhdasta ja sopivaa ylle!

"Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. 

Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin." 

Room. 13:12

Yöpuku pois ja päivävaatteet päälle...

Siunattua alkanutta viikkoa sinulle!

"Älkää pelätkö" - Tulkaa katsomaan toista paikkaa...

"Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut." Matt. 28:5-6

"Ja menkää kiiruusti, ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista..." Matt. 28:7

Viipyilemme mieluummin seimen, tai jonkin muun, ääressä. Mutta enkelit kutsuivat katsomaan valmiiksi tehtyä työtä. Ristillä meidän edestämme kuollut Jeesus oli maannut haudassa kolme päivää. Mutta nyt hän oli noussut ylös. Hauta oli tyhjä. Sitä enkelit kutsuivat katsomaan. Meitäkin kutsutaan katsomaan sitä,  ajattelemaan, mitä se merkitsee meille: Rangaistuksemme kärsittiin jo. Meidän syntimme naulattiin ristille Jeesuksessa. Jeesus elää! Kun aurinko sinä aamuna nousi, kaikki oli toisin! 

Toivo meille lahjoitetaan

Mielessäni alkoi tänään soida laulunpätkä: "...toivo meille lahjoitetaan...". Se tuntui lohdulliselta. Sanotaan, että se lahjoitetaan. Sitä ei tarvitse itsestään kaivaa.

"Sillä toivo on meille ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti" Hebr. 6:19

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen"Hebr. 10:23