"Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15
"Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?" Jaak. 4:5
Lapsi kaipaa isäänsä. Mutta Isän kaipuu lastaan kohtaan on vielä suurempaa! Hänen ajatuksensa askaroivat alituiseen lapsessaan silloinkin, kun hän on kaukana. Ja iloitsee suuresti, kun hän on siinä lähellä. Lapsi on hänelle suuri ilon aihe. Eipä siis ole ihme, jos hän kateuteen asti kaipaa meitä.
Hän iloitsee aina kun olemme siinä. Ei hän odota meidän suorituksiamme, vaan iloitsee nähdä meidät. Hän iloitsee tuntea meidät.
"Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt..." Jes. 49:16
"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3
"...sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen..." Jes. 43:4
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kun että hän antaa henkensä..." Joh. 15:13
"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20
Ihania, lohdullisia ja hoitavia jakeita! Sellaisia pitäisi enemmänkin muistuttaa mieleensä. Itse luin tänään 5. Mooseksen kirjan alkua, jossa Jumala sanoi mm. että niin kuin isä lastaan minä olen teitä kantanut. Sekin on ihana muistutus.
VastaaPoistaSe sinun lukemasi jae myös ihana! Muistin sen vanhemmasta käännöksestä sanoilla: "...niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan..." (5. Moos. 1:31).
Poista