torstai 6. kesäkuuta 2019

Pyyntö kuuleviin korviin

Kun lapsi haluaa jotain, hän puhuu siitä isälle, tai äidille. Jos hinku on oikein kova saada jotain, sitä useammin asia otetaan esiin, eikä pelkästään pyytäen, vaan siitä muutenkin puhuen. Asiaa pidetään alituiseen esillä tavalla tai toisella. (Joskus ihan ärsyttävyyteen asti, näin vanhemman näkökulmasta.)

No, sitten saattaa olla, ettei asiassa näytä tapahtuvan mitään. Mutta vanhempi ajattelee; miettii sopivaa aikaa ja tapaa. (Ja näin maallisen vanhemman näkökulmasta; myös omia mahdollisuuksiaan asian toteuttamiseen.)

Ja lapsi senkun pitää asiaa koko ajan esillä siinä toivossa, että vihdoin näyttäisi jotain alkavan tapahtua. Vanhempi ei ehkä sano mitään. Ei näytä tekevän mitään. Mutta eräänä hetkenä hän nousee - ja asiaan käydään käsiksi. Se on joko vireillä - tai valmis.

Lapsi uskoo sillä puhumisella jotain saavuttavansa. (Usein vanhempi kyllä muutoinkin tietää lapsen toivomuksia.)

"...uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24
"...anokoon uskossa..." Jaak. 1:6
"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

"...asia on hänen edessänsä: odota häntä."  Job 35:14

Esitetään mekin rohkeasti niitä toiveitamme Taivaalliselle Isälle!



2 kommenttia:

  1. Niinpä, "Lisää meille uskoa" huokasin omassa Kotimatkalla blogissani näin iltapuoleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesuskin tiesi uskonpuutteemme, kun opetuslapsilleen sanoi, että jos heillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran... niin olisi tapahtunut aika ihmeellisiä!

      Poista