Paimentolaiselämää

Raamatussa puhutaan paljon teltta-asumisesta. Eivätpä ne teltat silloin samanlaisia olleet kuin nykyään. Olivatko mukavampia vai ei - kuin nykyään? Enpä osaa sanoa. Mutta etsin tänä aamuna teltta-jakeita. Tässä joitakin niistä.

Teltalle avara sija.  Telttaa levennetään.
"Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi kangas. Älä säästele! Pidennä telttäköytesi ja vahvista vaarnasi." Jes. 54:2

Teltan osia. Teltta/Liitonmaja
2. Mooseksen kirja, luvuista 18, 26, 36, 40
Telttakangas ja sen kaistaleet. 2. Moos. 26:1,7. Teltan kankaista myös 4. Moos. luvut 3 ja 4
Vaskihakasia ja silmukat niihin. 2. Moos. 26:11

Teltta-asumista.
Jumala puhuu Daavidille. "Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen telttaasumuksessa." 2. Sam. 7:6
"Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelin tänne, tähän päivään saakka, vaan minä olen muuttanut teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen." 1. Aik. 17:5

"...telttaansa pystytellen..."  Tuom. 4:11.
Jaael käyttää telttavaarnaa... Tuom. 4:21
"...teltta jäi kumoon." Tuom. 7:13

"...telttavaatteet  vapisevat." Hab. 3:7

"Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammisossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan." 1. Moos. 18:1

Teltan purkua
"...niin kauan kuin tässä majassa olen..." 2. Piet. 1:13
"...majani poispaneminen tapahtuu äkisti... " 2. Piet. 1:14
"...heidän telttanuoransa irroitetaan..." Job. 4:21
"...minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta..." Jes. 38:12
"... kaikki minun telttaköyteni ovat katkotut... ei ole enää, kuka telttani pystyttäisi ja nostaisi seinieni kankaan." Jer. 10:20
Telttoja hävitetään vihollisen toimesta Jer. 49:29

Lopulta rauha
"...on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä." Ilm. 7:15
"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20

---
En tiedä tarvitseeko näitä kukaan juuri nyt, mutta minulla oli halu etsiä näitä teltta-asumisen kohtia. Tähän kirjoitin vain joitakin. Kaikki hakusanalla "teltta" löytämäni kohdat näet halutessasi tästä/Koivuniemen Raamattuhaku. Niistä löytyy monenlaista luettavaa. Jännityskertomuksiakin.

Toiseen blogiinikin kirjoitin teltasta. Jutun teksti ei ole sama kuin tässä, vaikka kuvitus on sama.


"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reäväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20

Meidän Jumalamme hyvä käsi...

"Ja koska meidän Jumalamme hyvä käsi oli meidän päällämme..." Esra 8:18

Eilen minulla rupesi pyörimään tuollainen mielessä. Piti katsoa, oliko sellainen jae olemassa. Löytyi ensin yksi jae - ja sitten monta lisääkin. Kaikki Esran kirjasta.

Kyseessä oli lähtö Jerusalemiin. Mukaan kaivattiin vielä pappeja, leeviläisiä ja temppelipalvelijoita. Niitä saatiin. (Esra 8:15-20) Paastottiin ja rukoiltiin Jumalalta "suotuisaa matkaa", koska ei enää kehdattu Baabelin kuninkaaltakaan pyytää vartioväkeä mukaan. (Esra 8:21-22) Olihan sanottu kuninkaallekin näin: "...Meidän Jumalamme käsi on kaikkien päällä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen; mutta hänen voimansa ja vihansa on kaikkia vastaan, jotka hylkäävät hänet." Esra 8:22

Kuningas oli ollut suosiollinen heidän matkaanlähdölleen. Hän ja muut ylhäiset olivat antaneet kultaa ym. tarvittavaaa  temppeliä varten. Matkalaiset olisi voitu ryöstää. Mutta he varjeltuivat kaikkine kalleuksineenkin, joita mukana oli.

"...ja meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, ja hän pelasti meidät vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä." Esra 8:31

Esralle oli hyvin selvää, että Jumalan käsi oli hänen päällään. Hän tajusi, että kaikki onnistui alusta asti ainostaan siksi,  "...koska Esran päällä oli Herran, hänen Jumalansa, käsi." Lähtö toteutui, "...koska Jumalan hyvä käsi oli hänen päällänsä." Esra 7: 6, 9

Kun minussa nousi kateus...

"Sillä minussa nousi kateus..." Ps 73:3
"...minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta." Ps. 73:14
"Silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt..." Ps 73:22
"...minun sydämeni katkeroitui..." Ps 73:31

Minussa nousi kateus ja katkeruudenpoikanen. Katselin taloja. Silmäilin myös entisen kotikuntani tarjontaa. Näin talon, joka oli nätti, mutta ei meidän hintatasoamme. Sen osoite oli minusta outo ja mietin sen sijaintia. Kas, siinäpä oli kartta, josta sen näki... Voiko olla totta...? Sijaitseeko tuo juuri siinä, mistä minä lapsena kukkia poimin...? Siinä se juuri oli. Esittelytekstissä mainittiin vieläpä, että niitä kukkia talon tontilla on... Ja talon tai tontin nimenäkin se kukan nimi vielä oli. Kateus ja katkeruus alkoi nostaa päätään.

Minulle tuli sitten mieleen jakeita katkeruudesta. Kun niitä etsin, sain huomata, että nehän ovat siinä psalmissa, jonka viimeinen jae on vihkisormukseemmekin kaiverrettu.

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni." Ps 73:23

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28

Vaikka minä en näe

"...jos sanot, ettet voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä; odota häntä." Job 35:14

Minä voin sanoa, ettei näy mitään mahdollisuutta. Voin epäillä, onko mitään apua tulossakaan. Ja kuitenkin; Sinä jo näet sen ratkaisun. Kukaties se minullekin on ihan oven edessä. Kunhan vain pysyisin luottamuksessa Sinuun!

Miten opin tuntemaan sinut?

"Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen." 2 Piet. 3:18

"Herra Jeesus, voin oppia tuntemaan sinut vain kasvamalla armossasi. Tahdot ohjata minua ensin kohtaamaan todellisuuden, josta minut armahdat. Viet tutustumaan oman sydämeni pohjattomaan syntisyyteen. Sanan valossa paljastuvat karut näkymät: epäusko, epäilys, himot, syntiset ajatukset, katkeruus ja armottomuus. Kuviteltu hurskauteni paljastuu likaiseksi vaatteeksi, jonka vain veresi voi puhdistaa. Kun lain valaisemalle sydämelleni luetaan anteeksiantamuksen vakuutus ja syntisyyteni peittyy armosi pohjattomaan mereen, on se ihmeellisistä asioista ihmeellisin. Silloin voin kohdata sinut, Vapahtajani, sellaisena kuin sinä olet: täynnä armoa ja totuutta. Saan olla Jumalan lapsi, saan elää armosta!"  Juha Vähäsarja Armon varassa/Kustannus Oy Arkki

"Siunaa perikuntasi!"

"Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti." Ps 28:9

Tänä aamuna psalmia lukiessa huomioin tuon perikunta-sanan. Perikunnalla on ihan erityinen asema. Perintö on heidän.

Siunatkoon sinua Isä tänään!

Pimeän painamalle

"...Joka vaeltaa pimeydessä  ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa." Jes. 50:1

Joskus on aikoja, jolloin pimeä tuntuu painavan päälle erityisen paljon. Tuntuu että Jumalakin on jossain etäällä. Silloin kaipaa valoa ja Jumalan rakkauden vakuutusta.

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra, suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta..." Jes. 42:3

"...Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä." Jes. 42:16

"...Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannnan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Jes. 46:4

Siunattua päivää sinulle!

Lunastetut - rakastetut romut!

Minua puhutteli tänä aamuna varsinkin yksi sana: lunastetut. Kun autosta ei ole enää korjattavaksi onnettomuuden jälkeen, se lunastetaan. Mekin olemme menneet lunastuskuntoon. Lunastaja otti meidät, romut, omakseen. Asetti vieläpä ihmeelliseen asemaan...

"...mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, 

mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut 

ja minkä Jumala on valmistanut 

niille, jotka häntä rakastavat."

1 Kor. 2:9

"Ja valtaistuimella istuva sanoi:

 "Katso, uudeksi minä teen kaikki."

Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."

Ilm. 21:5

Asiansa "sössineetkin" saavat tulla

"Jeesus puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä." Luuk. 18:1

Aina. Sinua ei kielletä rukoilemasta. Sinua suorastaan kehoitetaan rukoilemaan. Aina.

"Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian..." Luuk. 18:7-8

Jos mietin, onko minulla edes oikeutta pyytää häneltä apua, koska en ole osannut hoitaa asioitani kuten olisi pitänyt, niin kuka sitten auttaisi, jos ei Hän? Hänen luonaan saa "oikeudetonkin" oikeuden pyytää apua ja tulla kuulluksi, tulla autetuksi.

Jeesus sanoi: "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

---
Jeesuksen vertaus: Luuk. 18:1-7

Murehtivalle: Hän iloitsee, Hän kokoaa.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka autttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

"Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa." Sefanja 3:18

"Hän iloitsee" ja "hän on ääneti". Olen ihmetellyt tuota, miksi sitten hän on ääneti? Voin olla väärässä, mutta mieleeni tuli, että ainakaan hän ei tahdo niitä moitteitakaan esittää, joihin varmasti olisi paljonkin syytä. Sensijaan hän riemuitsee omastaan!

Entäpä tuo toinen jae, miten lohdullinen se onkaan! Kaukana olevat; murehtivat ja häväistyt kootaan. Heitä ei jätetä!

Isä ei jätä lastaan!

Isä iloitsee lapsestaan!

Mitä me odotamme?

Mitä me oikein odotamme? Pohjimmaltaanhan me odotamme  "...hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu." 2 Piet.3:13

Mutta usein vain katselemme kovinkin tarkkaan "tienvarren lillukanvarsia" ja muuta sellaista, jonka luulemme kovinkin tärkeiksi. Suorastaan viipyilemme niiden äärellä. Samalla unohdamme, että me olemme matkalla! Ei meidän ole tarkoitus jäädä tänne.

Vastauksina parempaa ajateltavaa

Huomasin tänä aamuna aloittavani  sisäisen "jutusteluni" ajatuksin, jotka eivät mitään hyvää päivälle toisi. Mutta sain mieleeni onneksi muutakin:

"...Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, teidän kaikkea tätä tarvitsevan..." (Matt. 6:32)
- siihen, kun ajattelin mitä kaikkea tässä alettaisiin tarvita.

"...Älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uuttaa...ettekö sitä huomaa?" (Jes. 43:18-19)
- kun rupesin ajattelemaan jotakin ammoin menetettyä, ei edes niin kovin merkityksellistä asiaa.

Ajatuksia on kyllä todella vaikea pitää kurissa, nehän vaeltelevat missä milloinkin. Mutta milloin niitä karkulaisia huomaa olevan väärillä teillä, vedetään takaisin ne karkulaiset paremmille paikoille, - kuin karkuun päässeet vasikat!

Muistatko sen  taannoisen jutun ajatuksista toisessa blogissani?

Ja antoipa Paavalikin "ajatusohjeen":  "...kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa" Fil. 4:8

---
Kuva oli alunperin tässä jutussa: Kuin vuonolehmää narusta

Hyvää tätä päivää sinulle!

"Mitä me voimme odottaa tänään?"

Palaan eiliseen. Eilinen tarjoili meille jonkinlaisen pettymyksen asiaan, jota olimme jo muutaman kuukauden odottaneet. Kävi nimittäin ilmi, että odottelua jatkuu vielä. Mietin sitten tänä aamuna jo ennen ylösnousua turhautuneena, että "mitä me voimme odottaa tänään?"  Tuntui ettei ole mitään erityistä odotettavaa tähän päivään. Mutta tulipa mieleen eilinen aihe: Lähellä on hän. Sitä voimme odottaa, että Hän ainakin on lähellä. Tuntui siltä tai ei.

Mutta kuka muu on lähellä; "hönkii niskaan"? Tunnemme sen epämiellyttävän läsnäolon. Tunnemme kiusauksen ja kiusaajan läsnäolon juuri silloin, kun olemme johonkin pettyneitä. Kun jokin on toisin kuin ajattelimme, rupeamme helposti kyselemään, "eikö Jumala olekaan lähellä; eikö auta meitä?" Ja se epämiellyttävä lähellä oleva sanoo, "ettei varmaan autakaan. Kaikki jatkuu ennallaan."

Fredrik Wislöff sanoo tästä aiheesta kirjassaan Levähtäkää  vähän: "Kiusaus on kärsimystä. Ollessamme kiusattuja, tunnemme saatanan läheisyyden - tunnemme ikään kuin tuulahduksen helvetistä... Jos saatana on lähellä, Jumala ei silti ole kaukana. Juuri kiusauksen hetkenä hän ympäröi minua voimallansa..."

Meitä ympäröi paljon suurempi voima, kuin kiusaajan voima!

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2 Aik. 16:9

"... mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo." Ps 32:10

Lähellä on hän

"Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, 

ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli!"

Ps 34:19

Lähellä on hän.

"...Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, 

niin usein kuin me häntä rukoilemme..." 

(kohta jakeesta: 5 Moos. 4:7) 

Tuossa jakeessa kysellään, onko toista sellaista kansaa, jolla jumala olisi yhtä lähellä...

Autuas jokainen...

Luin tänä aamuna vaihteeksi psalmeja, mm. psalmia 128. Sitä lukiessa hätkähdytti sen aloitussanoissa olevat sanat:

"Matkalaulu.

Autuas on jokainen, 

joka pelkää Herraa,

joka vaeltaa hänen teillänsä."

Ps 128:1

On varmaan monella kokemusta siitä, että vaikka haluaa seurata Herraa ja "vaeltaa hänen teillänsä", niin oman kehnonpuoleisen vaelluksen takia kokee, että voiko sitä edes itseään oikein uskovaksi nimitäää. Tai Herran omaksi. Tai käyttää itsestään sanaa "autuas".  Mutta tuo psalmin kohta sanoo hyvin selvin sanoin sen, että jokainen joka tahtoo Herran teillä kulkea, on autuas! Eikö olekin lohdullinen ajatus meille, jotka emme koe itseämme niin hyviksi vaeltajiksi!

Kun pyyntömme täyttymys viipyy

"Paranna minut, Herra, niin minä parannun,

auta minua, niin olen autettu. 

Sillä sinä olet minun ylistykseni.

Katso, he sanovat minulle:

"Missä on Herran sana?

Toteutukoon se!"

Jer. 17:14-15

Kun on sairaus tai jokin muu huoli, joka jo monestikin on rukouksessa tuotu Isän eteen, mutta jolle ei ole pyynnöistämme huolimatta vielä näyttänyt  tapahtuvan mitään, on silloin suuri kiusaus ruveta epäilemään Jumalaa; hänen rakkauttaan ja auttamishaluaan. Kun niitä ajatuksia tulee, pyydetään sitä yli oman ymmäryksemme olevaa rauhaa. Jos joudumme vieläkin toivomme täyttymystä odottamaan, pysytään silti Herrassa!

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,

varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin

että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil. 4:7 KR-92

"...Pyhä Henki antakoon meille tämän luottavaisen rauhan. Se varjelkoon sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Murehtiminen ei edistä asiaamme, eikä huolehtiminen tee sitä paremmin kuulluksi. Olkoot sydämemme siksi levollisia Jumalassa; odottakaamme, hän vastaa kyllä meille." Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

---
Tämä oli oikeastaan jatkona eiliseen.

2 x Älkää olko huolissanne

"Älkää olko mistään huolissanne,

 vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,

 rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." 

Fil. 4:6  KR-92

Tänä aamuna tämä jae tuli kaksi kertaa esiin samasta kirjasta, mutta eri paikoista. Muutoinkin tuo jae on viime aikoina välillä mieleeni sukeltanut. No, päätin sitten laittaa sen tännekin. Allaolevat lainaukset ovat Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä:

"Osaamme hyvin murehtimisen ja huolehtimisen jalon taidon. Usein siihen on vielä aivan  todellinen syy...." 

Mutta...

"Mikään ei ole niin kuin ennen, kun se on viety rukouksessa Taivaan Isälle, vaikka mikään ei näyttäisi heti muuttuneen. Kun on rukoiltu, taivaassa alkaa tapahtua ja asia on senjälkeen vireillä. Ja kun oikea aika koittaa, se saa Jumalan päättämän parhaan ratkaisun..."

Yksi kuoli. Kaikkien puolesta.

"...Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta,

niin kaikki ovat kuolleet."

2 Kor. 5:14 KR-92

Kyse ei ole mistä tahansa "yhden" tai "jonkun vaan", eikä edes "hyvän ihmisen" kuolemasta, kyseessä oli Jumalan Poika! Joka oli täysin vailla omaa syytä siihen. Ja joka teki sen omasta tahdostaan.

Kyse ei ollut mistä tahansa kuolemasta; kyseessä oli lainrikkojien; todellisten rikollisten puolesta kuoltu rangaistuskuolema. Siis meidän puolestamme... 

Puolesta! Rikollinen on siis vapaa. Mitä hän siinä uudessa asemassaan tekee...

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, ... meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa..." Hebr. 13:20-21

"Sillä hän on yhdellä ainoalle uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hebr. 10:14

"Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuken kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan." 1 Tess. 5:9-10

"Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä,

ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät."

Room. 15:21

Hylätäänkö minut?

Syntien painojen tuntuessa, kysyn: "Hylkäätkö minut?" Ei Hän hylkää, sillä kauan sitten kysyi eräs toinen:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"* 

Sen kysyjä hylättiin hetkeksi synteinensä, jotka eivät olleet hänen, vaan meidän.

Isä ei hylkää meitä, se hylkäys tehtiin jo kauan sitten.
Poika ei hylkää meitä, sillä hänhän sen hylkäyksen puolestamme kärsi.

Kaikkien syntieni rangaistus on jo kärsitty.
Enkö jo voisi uskoa sen. Ja luottaa siihen.

Kuulenko siis vastauksen:

"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Hebr. 13:5

"Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen

ja koska minä sinua rakastan..." Jes. 43:4

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut..." Jer. 31:3

---
Matt. 27:36 sekä Mark. 15:34

"Pahuuden ansat ja Jumalan apu"

"Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin, ettei hän enää pelkää Jumalaa. Synti kiehtoo hänen silmänsä niin ettei hän näe eikä vihaa vikojaan. Hänen sanansa ovat pahat ja petolliset, hän hylkää viisauden ja toimii väärin. Vuoteessakin hän punoo juoniaan. Hän on tiellä, joka johtaa harhaan, pahaa hän ei kaihda." Ps 36:2-5 KR-92

Olin lukenut hartauskirjasta saman psalmin loppupuolella olevan jakeen. Rupesin katsomaan psalmia kokonaan. Tuo psalmin alkukohta puhutteli minua, löysin siitä itsenikin. Oli pakko rukoilla armoa ja sitä, että Herra johdattaisi minut oikealle tielle. Tämä kohta on sanottu paljon käsitettävämmin tässä uudemmassa; v. -92 käännöksessä kuin vanhemmassa. Psalmin loppu onkin sitten enimmäkseen armollista ja suloista luettavaa.

"Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.
Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. 
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.
Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän.
Älä anna ylpeän minua tallata äläkä pahan karkottaa minua kodistani.
Katso, tuonne ovat kaatuneet vääryydentekijät!
Heidät on lyöty, he eivät voi nousta."
Ps. 36:6-13 KR-92

Anna Herra oikeita ajatuksia. Puhdista minut kaikesta vääryydestä.

Selvästi näkyviksi tulevat kasvot!

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. "Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni." 4 Moos. 6:24-27 KR-92

 "...kirkastakoon kasvonsa sinulle..." 

Millainen riemu onkaan, kun epäselvästi näkyvät kasvot tulevat selvästi näkyviksi. Kaikki luulot saavat haihtua ja saamme nähdä Herran sellaisena kuin hän on. Millaiset kasvot meihin katsovat? Rakkauden kasvot; kuin aurinko täydessä terässään. Isän kasvot, kun hän katsoo suuresti rakastamaansa lasta. Näin arvelen, sillä sanotaanhan tuossa siunauksessakin, että rauha ja armollisuus on hänessä. Armollisuudessa on rakkautta.

Kirkastakoon Hän kasvonsa sinulle. Ja minulle. En osannut tätä sanoittaa ihan sitten, kuin olisin halunnut. Johtuu varmasti siitäkin, etten vielä näe häntä kyllin selvästi.

Mutta kaiketi siinä Jumalan kasvojen esiin tulemisessa on jotain samaa, kun aurinko tulee pilvien takaa esiin. Jeesuksessa, isoveljessämme myös nämme hänet; Isän. Ja Raamattu kirkastaa meille sitä.

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on." 1 Joh. 3:2

Jumalan "rakkaudenistutus"

Nappasin yhdestä sanasta kiinni. Tulin vilkaisseeksi ruotsinkielistä "Bibelniä". Katseeni osui Jesajaan, luku 5, jae 7:

"Ty HERREN Sebaots vingård, det är Israels hus; och Juda folk är hans  älsklingsplantering..." Jes. 5:7

Nappasin sanan "älsklingsplantering". Käänsin sen  mielessäni Jumalan rakkauden istutukseksi. Siis sellaiseksi istutukseksi jota hän suurella rakkaudella jatkuvasti vaalii. Se ajatus ihastutti minua niin, että piti katsoa miten tuo kohta on suomeksi sanottu:

"Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa." Jes. 5:7 (-33/-38)

Ei minun "käännökseni" tietysti ole sanatarkasti oikein,  mutta ehkä se ajatus kuitenkin on. Olemmehan Jumalalle erittäin rakkaita! Mekin, jotka olemme saaneet tulla oksastetuksi jaloon puuhun:

"... ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta" Room. 11:17

---
Jos tahdot nähdä tuon piirustuksen kokonaan, on se tässä.

Toivotan sinulle hyvää päivää, 

sinä Jumalalle rakas!

Jää meidän luoksemme!

"Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa." Luuk. 24:29

Yhtä hyvin voin pyytää, että Hän jäisi luokseni, kun päivä joutuu. Ja varmasti Hän jääkin.